4. HAASTATTELUN TULOKSET

 Yleisten merkitysverkostojen muodostaminen

Aineistosta seuloutui yleisen merkitysverkoston kategoriaan lopulta seuraavissa alaluvuissa käsiteltävät viisi aihealuetta. Yksi alueista, kokemukset, on jaettu kahteen osaan. Vaikka kaikkia alueita lähestytään vastaajien henkilökohtaisen kokemuksen kautta, on luku 4.4. otsikoitu tarkoituksella kuvaamaan erityisesti kokemuksia. Tämä johtuu siitä, että kysyin kaikilta haastateltavilta yleisten seurakuntakokemusten lisäksi erityisesti seksuaalivähemmistöteemaan liittyviä mieleen jääneitä myönteisiä ja kielteisiä tapahtumia.

Oheisessa taulukossa ovat listattuna yksityisistä merkitysverkostoista nousseet merkityspisteet. Taulukon oikeassa sarakkeessa kerrotaan, mihin yleiseen merkitysverkostoon kukin niistä seuloutui. Tässä raportissa taulukon tehtävä on havainnollistaa aineiston jäsentämistä.110

Taulukosta ei selviä kaikilta osin tarkasti, mistä tietyissä maininnoissa oli kysymys. Esimerkiksi hengellisen väkivallan merkityspisteeksi nimeämäni kohta pitää sisällään useita rukouspalvelutilanteita, joissa haastatelluista oli yritetty ajaa ulos demoneita. Vastaavasti kohta ”Muut seurakuntalaiset positiivinen kokemus” piti sisällään huomattavan painokkaita kiitoksia vertaistuelle. Seurakunnan johto tai toimihenkilöt olivat aiheuttaneet hyvin negatiivisia kokemuksia joillekin henkilöille, mutta vastaavasti nämä kokivat saaneensa paljon tukea seurakuntaan kuuluvilta ystäviltään. Joissain tapauksissa vertaistuki oli kaksinkertaista eli vertaisuutta sekä helluntailaisuudessa että seksuaalivähemmistöön kuulumisessa.

Moilanen ja Räihä toteavat, että merkitysrakenteiden tulkinnan analyysissa sitaatteja tutkimusaineistosta voidaan käyttää muun muassa aineistoa kuvaavina esimerkkeinä, tulkinnan perusteluna ja tekstin elävöittäjänä.111 Olen halunnut antaa haastateltavien omille kertomuksille tilaa, koska vain ne pystyvät välittämään henkilöiden autenttisia kokemuksia. Nostan tässä luvussa esiin runsaasti haastatteluista nousevia kommentteja. Tämä oli haastavaa, koska kommenteissa tuli jatkuvasti esiin erilaisia yksilöintiä edesauttavia tekijöitä, kuten seurakuntien ja pastoreiden nimiä, paikkakuntia, seurakuntien jäsenmääriä ja hyvin tarkkoja tapahtumia.

4.2. Kielletty aihe

Vastaajista viisi kertoi suoraan, että seksuaalisuus aiheena ja etenkin oman seksuaalisen orientaation pohtiminen oli leimallisesti niin kielletty, että siihen ei ollut mitään mahdollisuutta. Vastauksista käy ilmi myös se, että useat joutuivat käsittelemään asiaa yksinään hyvin nuorena. Aiheen kieltämisellä ei välttämättä viitata kategoriseen kieltoon puhua siitä, vaan yhteisössä vallinneisiin vahvoihin merkityksiin, jotka etenkin lapsi oppii tunnistamaan ja joiden kautta hän alkaa hahmottaa oikeaa ja väärää.112

Näin merkittävän aiheen leimaaminen kielletyksi on omiaan ylläpitämään lapsen ja nuoren tunne-elämän kasvun kannalta vahingollista kulttuuria. Sari Näre käyttää esimerkkinä 1900-luvun alkuvuosikymmenten Saksassa viljeltyä dehumanisoinnin ja epäinhimillisyyden eetosta, jonka hän katsoo nousseen ja mahdollistuneen lasten tunteiden halveksumisesta ja niiden näkemisestä heikkoutena.113

Tällaisen vähättelevän kasvatustavan seurauksena lapset joutuvat torjumaan itsestään nousevia tunteita ja kokemaan persoonansa itselleen vieraana.114 Hyvin vastaavanlaisia kokemuksia haastateltavat kertoivat siitä, miten he joutuivat käsittelemään omia seksuaalisia tunteitaan hyvin nuoresta alkaen.

H4:
Se oli iskostettu niin selvästi päähäni, että tämä ei ole ok. En voinut siitä koskaan kenellekään puhua. Olin tosiaan 12-vuotias, kun se asia [oma seksuaalinen orientaatio] tuli hyvin vahvasti itselleni tietosuuteen, ja se aiheutti minulle kroonisen unettomuuden, josta olen kärsinyt koko ikäni tähän päivään asti.

H8:
Siitä tehdään sellainen joku tabu, että tämä on jotenkin likainen asia ja liian nuorena ei saa ajatella liikaa seksiä.

Ne haastateltavat, jotka olivat kasvaneet helluntaiseurakunnassa lapsesta saakka, kokivat aiheeseen liittyvän tabuluonteisuuden vaikuttaneen elämäänsä vielä pitkään aikuisiälläkin. Yhä seurakunnan toiminnassa mukana olevilla näytti olevan enemmän taipumusta hyväksyä puhumattomuuden kulttuuri kuin niillä, jotka olivat irtautuneet seurakunnasta.

Tällöin henkilöt olivat punninneet seurakuntaan kuulumisen mielekkyyttä usealta eri kantilta ja todenneet, että hyödyt menevät haittojen edelle. Tyypillisesti näihin asioihin vaikutti perheen ja ystävien kuuluminen seurakuntaan, mutta myös se, että seurakunta koettiin omalle hengelliselle elämälle merkittävänä. Haastateltavat puhuivat aiheesta usein pelon ja uskaltamisen kautta. H3 ja H5, joista H3 on edelleen aktiivisesti helluntaiseurakunnassa mukana, kuvailivat lapsena omaksutun vaikenemisen kulttuurin vaikutusta itseensä:

H3:
En ole nyttemmin aikuisena juurikaan uskaltanut enää mennä kysymään, koska se taottiin nuorena niin syvälle päähän, että asioista ei saa kysyä tai niihin ei saa vastausta, jos kysyy.

H5:
Kaikista eniten minua esti siitä [seksuaalisesta orientaatiosta] kertomasta se, että kun ajattelin että... Että Jumala vihaa minua. Ja Jumala haluaa heittää minut helvettiin, jos olen homo. Se oli aika kauheaa. (itkee koko ajan).

Sekä H3 että H5 ovat molemmat kuuluneet helluntaiseurakuntaan lapsesta saakka ja kasvaneet seurakunnassa.

H7
Ei silloin puhuttu ollenkaan suoraan mistään. Hyvä, että silloin puhuttiin edes seurustelusta ja itsetyydytyksestä, että onko se oikein vai väärin. Se kyllä kuvastaa sitä asiaa, että siitä ei kerta kaikkiaan... Sitä [seksuaalista orientaatiota vähemmistön näkökulmasta] ei käsitellä todellakaan missään.

H8:
Se on se ensimmäinen kerta, kun uskalsin vähän ääneen pohtia, että mitä jos olen lesbo. Ja ne uskovaiset kaverit vaikenivat täysin.

H8 kertoma kavereiden reaktio kuvastaa hyvin sisäistettyä vaikenemisen kulttuuria. Kokemus sijoittuu ala-asteen ja yläasteen taitekohtaan, jolloin lapset kehittyvät eritahtisesti. Tästä näkökulmasta on merkittävää, että kavereiden reaktio H8:n pohdintoihin oli yhteneväinen: vaikeneminen.

Suurin osa lapsuutensa helluntaiseurakunnassa kasvaneista haastatelluista kertoi tulleensa hyvin varhaisessa vaiheessa siihen käsitykseen, että homous on syntiä ja todella paha asia. Linjakumpu puhuu uskonnolliseen yhteisöön sosiaalistumisesta ja huomauttaa, että sen prosessi on ratkaisevasti erilainen aikuisena yhteisöön tulleen ja lapsesta saakka siellä kasvaneen ihmisen välillä.115

H1 mukaan aiheen ympärillä vallitseva hiljaisuus ja keskustelemattomuus johti hänen tapauksessaan siihen, että hän päätyi toistuvasti pyytämään apua rukouspalvelusta,116 koska ei kokenut asian etenevän mihinkään suuntaan. Tässä yhteydessä on olennaista huomioida, että H1 ei varttunut seurakunnassa, vaan oli tullut toimintaan mukaan vasta nuorena aikuisena.

H1:
Koin, että se tabu aiheen ympärillä oli niin voimakas, että siitä aiheesta ei voinut puhua seurakunnassa. Se johti siihen, että kun kävin uudestaan ja uudestaan ja uudestaan esirukousalttarilla, enkä tietenkään voinut sanoa varsinaista syytä sille, mikä minut vei sinne esirukousalttarille, niin lopulta yksi seurakunnan pastoreista tuli ja sanoi minulle, että älä käy niin usein siellä rukousalttarilla, koska ihmiset luulevat, että sinä et saa apua.

4.3. Konversioideologia ja heterouden kaipuu

Konversioterapia tarkoittaa pyrkimystä muuttaa yksilön seksuaalista orientaatiota terapian menetelmillä.117 Varsinaisiin haastattelukysymyksiini ei kuulunut se, olivatko haastateltavat yrittäneet muuttua heteroksi tai ajatelleet, että se olisi realistisesti mahdollista tai toivottavaa. Kaikkien haastateltavien kertomuksista kävivät ilmi seksuaalivähemmistöön kuulumiseen liittyvät merkittävät sisäiset kamppailut, ja kolme haastateltavaa kertoi suoraan yrityksistään muuttaa seksuaalista orientaatiotaan.

H1:
Silloin kun olin helluntaiseurakunnassa, niin ajattelin, että eheydyn homoseksuaalisuudesta. En eheytynyt.

Ex-gay-liikkeen historia ulottuu 1970-luvulle.118 Katrina Lumikallio toteaa, että ex-gay- ideologian kannattajat sekä Suomessa että kansainvälisesti vetoavat Stanton L. Jonesin ja Mark A. Yarhousen tutkimukseen Ex-Gays? A Longitudional Study of Religiously Mediated Change in Sexual Orientation.119 Tutkimuksessa esitetään, että seksuaalinen orientaatio voi muuttua ja että muuttamisen yrittäminen ei ole vahingollista.120

Lumikallio toteaa, että vaikka nykyisen ex-gay-liikkeen tavoite näyttää olevan vähenevissä määrin painottaa seksuaalisen orientaation muutosta, pyritään muutoksen mahdollisuuteen silti luomaan uskoa.121 Joidenkin haastateltavien kokemuksista nousi esiin Suomessa toimiva Elävät Vedet ry (Entinen Aslan ry, joka on Lumikallion mukaan ainoa Suomessa toimiva, selkeästi ex-gay-toimintaa järjestävä taho122).

Järjestö sanoo olevansa kirkkokuntiin sitoutumaton kristillinen palvelujärjestö, jonka tarkoituksena on, että tunne-elämältään ja ihmissuhteissaan rikkinäiset uudistuisivat ja eheytyisivät.123 Vaikka Elävät Vedet ry ei ole helluntaiseurakunnan toimintaa, sen rooli osan haastatelluista kokemuskentässä oli merkittävä. Aiemmin Aslanin puheenjohtajana toiminut psykoterapeutti Harri S. Jukkala toteaa, että seksuaalisuuden muutos voi olla osittainen, kokonainen tai sitä ei tapahdu lainkaan.124 Jukkalan mukaan Aslanin (myöh. Elävät Vedet) päämäärä ei ole eheyttää ihmisiä heteroiksi, vaan auttaa heitä vakaumuksensa mukaisen identiteetin vahvistamisessa.125

H2:
Minähän siis menin jopa sinne Elävien Vesien eheytysleirille ihan vaan siksi, koska halusin, että minusta tulee hetero. Minä uskoin ihan täysin, että nämä minun tunteeni johtuvat siitä, että olen jotenkin rikkinäinen, koska vanhempani ovat eronneet. Uskoin jääneeni vaille jotain, niin sen takia olen tällainen.

Käytännöllisen teologian professori Paavo Kettunen puhuu heteroksi tekeytymisestä yrityksenä lunastaa olemassaolonsa oikeus.126 Hän toteaa, että kelpaamattomuuden kokemus voi herättää ihmisessä tarpeen kokea anteeksiantamus. Tämä on Kettusen mukaan toimimaton lääke tilanteeseen, jossa henkilö kokee syyllisyyttä siitä, mitä hän on.127 Synninpäästön tehtävä ei ole Kettusen mukaan antaa kenellekään oikeutta olemassaoloon, vaan jokaisella on oikeus siihen automaattisesti.128

Myös H7 kertoi kokemuksistaan Elävät Vedet ry:n järjestämästä toiminnasta. Sekä H2 että H7 muistelivat näitä kokemuksia myönteisinä, vaikka niillä ei ollut mitään vaikutusta kummankaan orientaatioon. H7 kuvaili kokemustaan kertoen, että kurssi oli ensimmäinen paikka, missä hän koki saavansa olla rehellisesti sitä, mitä on.

H7:
Kun menin joskus vuosia sitten yhdelle Elävät Vedet -kurssille, niin se oli ensimmäinen paikka missä koin, että olen tullut kotiin, koska siellä ihmiset olivat oikeasti, rehellisesti sitä, mitä ne ovat. Siellä puhuttiin asioista rehellisesti, eikä tarvinnut pitää kulissia pystyssä omasta elämästään.

H2:
Muistan, että ainoa asia mitä siellä (leirillä) tapahtui, oli, että ihastuin yhteen ohjaajaan, joka oli tietysti samaa sukupuolta. En muista, että siitä olisi jäänyt mitään muuta käteen minulle. Se oli itseasiassa ihan hauskaa.

Aikaisemmin kerroin havainnosta liittyen aihepiirin tabuluonteisuuteen vastaajien kokemuksissa. Sitä vasten peilattuna oheiset kokemukset Elävät Vedet ry:n toimintaan osallistumisesta näyttäytyvät myönteisessä valossa, koska niihin osallistuttaessa on voinut ikään kuin luvan kanssa olla sitä, mitä on. Toisaalta sekä H7 että H2 menivät leirille siinä toivossa, että voisivat muuttua heteroiksi. Haastateltaessa molemmat olivat hylänneet konversionarratiivin ja suhtautuivat ajatukseen eheytymisestä kaiken kaikkiaan hyvin kriittisesti.

4.4. Kokemukset

Tässä alaluvussa tuon esiin aineistosta nousevia kokemuksia myönteinen-kielteinen jaottelulla. Haastattelut olivat pitkiä ja koostuivat pääasiassa kertojien kokemuksista. Vaikka monet kerrotut kokemukset olivat aihepiirin kannalta sinänsä mielenkiintoisia, sekä positiiviset että negatiiviset, olen rajannut tähän tutkielmaan ainoastaan helluntaiseurakuntien toimintaan liittyvät asiat. Poikkeuksena viittaukset Elävät Vedet - toimintaan, joka oli perusteltua ottaa mukaan lyhyesti.

Suomessa seurakuntapiirit ovat seksuaalivähemmistöteeman näkökulmasta katsottuna hyvin pienet, ja samoja ihmisiä liikkuu eri kirkkokuntien ja järjestöjen tilaisuuksissa. Näin ollen on ymmärrettävää, että haastatteluissa kertomukset liikkuivat sujuvasti myös helluntaikontekstin ulkopuolella. Esimerkiksi monet haastateltavista kertoivat, että heistä oli yritetty ajaa demoneita ulos eheytymisen toivossa. Silloin kun nämä tilanteet eivät olleet osana helluntaiseurakunnan toimintaa, vaan muiden kirkkokuntien yhteyksissä, olen rajannut tällaiset kokemukset tämän tutkielman ulkopuolelle.

Lisäksi puhuttaessa myönteisistä ja kielteisistä kokemuksista haastateltavat kertoivat useita kokemuksia, jotka eivät liittyneet suoranaisesti tämän tutkielman aiheeseen. Esimerkiksi useimmilla, jotka olivat kasvaneet helluntaiseurakunnassa, oli huomattavan myönteisiä muistoja turvallisesta lapsuudesta seurakunnan toiminnassa – tosin päinvastaisiakin kokemuksia oli. Nämä eivät kuitenkaan liittyneet suoranaisesti seksuaalivähemmistöteemaan, ja sen vuoksi olen rajannut tällaiset kokemukset tämän tutkielman ulkopuolelle. Kaikilla vastaajilla ei ollut myönteisiä muistoja, mutta kaikilla oli aiheeseen liittyviä negatiivisia kokemuksia.

4.4.1. Myönteiset kokemukset

Yksi yllättävimpiä haastatteluissa esiin tulleita seikkoja oli se, että haastateltavat eivät olleet yksimielisiä siitä, miten seurakunnan tulisi suhtautua teologian näkökulmasta seksuaalivähemmistökysymyksiin. H1 kertoi kokeneensa hyvänä sen, että seurakunnan pastori ilmaisi selkeästi helluntaiseurakunnan suhtautuvan kielteisesti homoseksuaalisen orientaation toteuttamiseen. Täytyy tosin huomioida haastateltavien toisistaan

poikkeavat tulokulmat aihepiirin käsittelyyn. H1 keskusteli pastorin kanssa tilanteessa, jossa hän oli jo päättänyt irtautua seurakunnan toiminnasta. Näin ollen hän koki ikään kuin pastorin auttavan häntä päätöksensä toteuttamisessa. H1 ei myöskään ollut kasvanut lapsuudestaan saakka seurakunnan yhteydessä.

H1:
Minä koin sen helpottavana. Koska oikeastaan olin lähtenyt hakemaan sitä eroa sieltä [seurakunnasta], mutta halusin, että se menee niin, että minut erotetaan. Eikä niin, että itse eroan.

H3 ja H6 toivat molemmat esiin seurakuntien pastoreiden kanssa käydyt keskustelut hyvin myönteisessä valossa. He eivät puhuneet samasta seurakunnasta, ja molemmilla oli myös hyvin huonoja kokemuksia. Hyvät kokemukset pastoreiden toiminnasta olivat molempien mielestä hyvin merkittäviä ja loivat suuren kontrastin niille negatiivisille kokemuksille, joita aiheuttivat joko toiset pastorit, seurakunnan vanhimmat tai muut seurakuntalaiset.

H3:
Siellä [seurakunnassa] oli ihanat kaksi pastoria, jotka olivat valtavan uteliaita ihmisyyttä kohtaan ja siellä nimenomaan kyseltiin, tutkittiin, ihmeteltiin ja pohdittiin. Se oli ihan mahtava seurakunta olla.

H6:
Tosiaan [seurakunnan] pastorit olivat sen verran järkeviä, että olin kertonut molemmille homoudestani ennen, kun se tuli tapetille.

4.4.2. Kielteiset kokemukset

Kaikilla haastateltavilla oli kielteisiä kokemuksia liittyen aiheen käsittelyyn seurakunnassa. Kokemukset poikkeavat toisistaan merkittävästi yksityiskohdiltaan, mutta niissä voidaan kokonaisuutena tarkastellen nähdä myös yhtäläisyyksiä. Yksi yhteinen tekijä on taipumus lähestyä seksuaalisesta normista poikkeamista ratkaisukeskeisyyden kautta. Osaa vastaajista on kehotettu tekemään tiettyjä toimia, kuten menemään nuorena naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa siinä uskossa, että orientaatio ”eheytyisi” sen myötä.

Haastateltavien mukaan näillä erilaisilla ratkaisuyrityksillä joko ei ollut mitään vaikutusta heidän elämäänsä, tai niillä oli hyvin kielteiset vaikutukset. Neljä haastateltavaa meni nuorena naimisiin orientaationsa vastaisesti. Osalle syntyi lapsia. Kaikki heistä päätyivät myöhemmin eroamaan. Viisi vastaajista kertoi hakeutuneensa aikuisena terapiaan.129

H7:
Jos saisin valita, niin haluaisin olla hetero. Kun olin mennyt naimisiin, en mitään muuta toivonut, kuin että olisin vanhuuteen asti hänen kanssaan avioliitossa pystynyt olemaan. Mutta kun en pystynyt.

H4:
Minulle oli sanottu, että kun menen naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa nuorena, niin Jumala korjaa sen, mikä minussa on rikki ja esimerkiksi seksielämä alkaa toimia.

H4:ää kehotettiin henkilökohtaisen profetian muodossa. Samassa yhteydessä hänestä yritettiin ajaa rukouksella ulos demoneita. H4 oli tuohon aikaan yläkouluikäinen. Hän päätyi myöhemmin noudattamaan kehotusta ja meni naimisiin tultuaan täysi-ikäiseksi. Useampi vastaaja nosti esiin sen, että saarnatuolista lausutut aggressiiviset sanat seksuaalivähemmistöjä kohtaan olivat erityisen haavoittavia, koska puhuja ei yleensä tiennyt puhuvansa yleisölle, jonka joukossa oli seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä.

H1:
Homoseksuaalisuus helposti leimataan jostain syystä sellaiseksi, että tämä on nyt se pahin synti. Minä olin itseasiassa sitä syntisten pohjasakkaa.

H2:
No kyllä se on minulle kerrottu usein ja saarnoissa keskusteltu siitä, että huorintekijät ja homoseksuaalit eivät peri Jumalan valtakuntaa ja että Jumalan luomistyön tarkoitus on se, että mies ja nainen menevät naimisiin ja tulevat yhdeksi lihaksi. Kaikki muu on Saatanan keksintöä, ja sen pointti on vaan viedä meidät kauemmas Jumalasta.

Moni haastateltu kertoi, että seurakunnassa oli ja on vaikeaa etenkin Priden aikaan tai silloin, kun seksuaalivähemmistöteema on muuten yhteiskunnallisessa keskustelussa pinnalla. Puhujat saattavat käyttää hyvin aggressiivista kieltä puhuessaan näistä ilmiöistä, mutta eivät ymmärrä kuulijoiden joukossa olevan nuoria, jotka kuuntelevat puhetta ajatellen, että siinä puhutaan heistä. Olennaista on myös se, että kuulijan ja puhujan tulkinta eivät välttämättä vastaa toisiaan.

H4:
Sitä [Pridea] pidettiin lopunajan merkkinä. Itse asiassa kun Pride järjestettiin viime kesänä, kuuntelin Youtube-striimistä meidän nykyisen pastorimme saarnaa. Koko saarna liikkui täysin sen Priden ympärillä ja sisälsi tosi paljon väärää tietoa.

Ulkoryhmäsyrjintä tarkoittaa sellaista syrjintää, jota uhri kokee yhteiskunnassa arkielämän tilanteissa.130 Sisäryhmäsyrjintä puolestaan liittyy syrjintään omassa vertaisryhmässä, koska henkilö kuuluu samanaikaisesti johonkin toiseen marginalisoituun ryhmään.131 Helluntailainen, joka kuuluu seksuaalivähemmistöön, on yhteiskuntaan nähden kaksinkertaisesti vähemmistöön kuuluva ja näin altis moniperusteiselle syrjinnälle.132 Koska yhteisöllä on ihanteellisessa tilanteessa voimaannuttava vaikutus suhteessa ulkoryhmäsyrjinnän kokemukseen, ovat seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset erityisen haavoittuvassa asemassa, mikäli joutuvat kokemaan ulkoryhmäsyrjinnän lisäksi syrjintää omassa yhteisössään.

H2 kuvaili tilannetta seurakunnan tilaisuudessa, jossa henkilö nousi kesken jumalanpalveluksen profetoimaan133 seurakunnan edessä. Sanoman sisältö oli, että seurakunnassa on joku homoseksuaali. H2 muisteli kuunnelleensa järkyttyneenä ja olleensa vakuuttunut siitä, että henkilö puhuu hänestä. Kun kysyin, oliko tuolla tilanteella hänen elämäänsä jälkeen päin vaikutusta, hän kertoi yrittäneensä entistä kovemmin muuttua heteroksi, mikä ei onnistunut. Sittemmin hän päätyi eroamaan seurakunnasta, koska siihen kuuluminen oli alkanut tuntua ylivoimaisen ahdistavalta.

H2:
Tämä tilanne johti kahden vuoden kuluessa siihen, että lähdin seurakunnasta ja muutin paikkakuntaa, ihan vaan että pääsen pois sieltä.

H3:
Muutamat kerrat, kun olen esimerkiksi vanhimmiston henkilöiden kanssa ollut keskusteluissa aikuisiällä, niin monesti ovat aiheet menneet tiettyjä syrjiviä näkemyksiä korostaviin, esimerkiksi, no juuri seksuaalivähemmistöjä vähätteleviin ja poissulkeviin aiheisiin. Vaikka en olekaan heille millään tavalla ilmaissut, että itse kuulun tähän ryhmään, niin keskustelut on useaan otteeseen menneet siihen, ja on ollut vaan pakko poistaa itseni tilanteesta, koska se on ollut aika kipeää kuunneltavaa.

Seurakunnan vastuunkantajien, pastorien ja vanhimpien kanssa tekemisissä olleet kuvailivat kokemuksiaan hyvin vaihtelevasti. Aineistosta nousi esille monia positiivisia kokemuksia sellaisista henkilöistä, joilla oli hyvin ymmärtäväinen ja suopea asennoituminen. Toisaalta myös päinvastaisia kokemuksia oli. Joissain tapauksissa henkilöt halusivat suojata itsensä traumatisoivilta kokemuksilta, kuten seurakunnasta erottamiselta, ja ilmoittivat oma-aloitteisesti pastorille haluavansa erota seurakunnasta. Toiset joutuivat käymään hyvin raskaita keskusteluja seurakunnan toimihenkilöiden kanssa.

H5:
Pastorille soitin ja sanoin, että me eroamme [puolison nimi] kanssa seurakunnasta. Syy on, että olen homo ja haluan erota seurakunnasta. Se oli ihan älytön puhelu. Ei kenenkään pitäisi joutua soittamaan pastorilleen, että nyt minä eroan seurakunnasta, koska olen homo (itkee). Se oli minulle ihan hirveän vaikea puhelu soittaa, koska en olisi halunnut erota seurakunnasta, mutta tiesin, että he olisivat varmasti erottaneet minut sen jälkeen (itkee). Minä en halunnut kokea sitä [seurakunnasta erotetuksi tulemista].

H6:
Ja sitten minä menin [vanhimmiston] kuultavaksi. Näiden vanhojen miesten kanssa istuttiin samaan pöytään. Sitten piti luetella mitä syntejä olen tehnyt. Olenko harrastanut esiaviollista seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa? Jne. Sitten meni pari viikkoa tai kuukausi. En muista... Se oli aika hullua aikaa... Sitten [joitakin aikoja aiemman keskustelun jälkeen] minulle annettiin erolomake käteen ja sanottiin, että tämä on helpompaa, jos eroat itse. Silloin sinua ei tarvitse erottaa.

H6 kertoi kokemuksestaan seurakunnan vanhimmiston kuultavana olemisesta. Tilanne, jossa nuori ihminen laitetaan kertomaan seksuaalisista teoistaan tai ajatuksistaan seurakunnan johtajien palaverissa, voi näyttää ulkopuoliselle väkivaltaisuudessaan hämmentävältä. Etenkin pienemmissä seurakunnissa ihmiset saattavat olla kaikki tuttuja keskenään. Tämä ei vähennä kokemuksen väkivaltaisuutta, mutta saattaa selittää sitä, että kaikki eivät välttämättä tunnista tilanteen luonnetta realistisesti. Kiinnitin erityistä huomiota siihen, kuinka kauan H6 kertoi joutuneensa odottamaan tuon kuulemisen jälkeen, mitä hänelle tulee tapahtumaan.

4.5. Empatian ja dialogisuuden odotukset

Empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen ihmisen asemaan, ymmärtämään toisen ihmisen kokemuksia hänen itsensä näkökulmasta, vaikka oma tulkintamme ja tunteemme tilanteesta olisi erilainen.134 Dialogisuudella puolestaan viitataan avoimeen ja keskustelevaan suhtautumiseen asioihin. Empaattinen ja dialoginen suhtautuminen nousivat kaikkien vastaajien odotuksissa esiin kaikkein selkeimmin.

Osa sanoitti asiaa suoraan näiden käsitteiden kautta, toiset taas lähestyivät odotuksia käyttäen negatiivisia käsitteitä, kuten aiheen tabuluonteisuuden purkamista. Esitin kysymyksen muodossa ”Mitä olisit odottanut, seurakunnilta tai niiden toimihenkilöiltä aiheeseen liittyen?”.

Erityisesti kunnioittava puhe eriäviä näkemyksiä kohtaan koettiin tärkeänä, koska seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset ovat yhtä aikaa hyvin henkilökohtaisia ja samaan aikaan herättävät voimakkaita mielipiteitä. Lisäksi esiin nousi huoli tällä hetkellä helluntaiseurakunnissa olevista lapsista ja nuorista, jotka kuuluvat seksuaalivähemmistöihin, mutta eivät pysty puhumaan asiasta. Kahdeksasta haastateltavasta kuusi oli kuulunut helluntaiseurakuntaan lapsesta saakka. Näistä kuudesta lähes kaikki kertoivat tiedostaneensa oman seksuaalisen orientaationsa 12 ikävuoden tienoilla.

H6:
Varmaan se kattava sana olisi sensitiivisyys: että kukaan ei enää koskaan toivottavasti saarnatuolista sano, että homot joutuvat helvettiin.

H8:
Että voitaisiin keskustella asioista, vaikka meillä olisikin eriävä kanta. Ja että keskustelu pysyisi kunnioittavana eikä muuttuisi irvailuksi tai helvetillä pelotteluksi. Toivoisin, että keskustelua ei tukahdutettaisi ja siitä ei kieltäydyttäisi.

Kaksi haastatelluista otti esiin narratiivin, jonka mukaan yhteiskunta olisi erityisen kannustava seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Molemmat näkivät narratiivin vahvasti vääristävänä kuvauksena todellisuudesta, jossa seksuaalivähemmistöt elävät. Moring ja Kerppola-Pesu huomauttavat, että monet sateenkaariperheissä elävät eivät välttämättä hae tarvitsemiaan palveluita syrjinnän pelon vuoksi yhteiskunnasta eivätkä seurakunnasta.135 Tässä yhteydessä esiin nousi huoli moniperusteisesta syrjinnästä, jota helluntaiseurakuntaan kuuluvat seksuaalivähemmistöjen edustajat kokevat.

Lisäksi lähes jokainen piti tärkeänä sitä, että aiheesta keskustellaan aiempaa enemmän. Keskustelu nähtiin keinona purkaa aiheen tabuluonteisuutta ja mahdollistaa se, että ihmiset joutuisivat tulevaisuudessa entistä vähemmän käsittelemään asiaa yksin. Tärkeänä nähtiin erityisesti sellainen keskustelu, jossa huomioitaisiin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo helluntaiseurakunnan jäsenistössä.

H7:
Toivoisin empaattista suhtautumista ja ymmärrystä, että ensinnäkin se on ihan jäätävä kynnys tulla kenenkään, kun ajatellaan, että eihän se yhteiskunnassakaan ole helppoa vieläkään, niin saati helluntaiseurakunnassa, tulla puhumaan oman seurakuntansa pastorille. Siinä on vahvasti mukana pelko siitä, miten minuun sen jälkeen suhtaudutaan, jos puhun asiasta.

H3:
Vaikea kysymys. Ehdottomasti odotan lisää aiheen käsittelyä. Ennen sitä toivoisin ja odottaisin, että seurakunnan vastuunkantajat, ne ketkä siellä puhuvat näistä asioista julkisesti ja opettavalla hengellä, ensin opiskelisivat itse asiaa muualtakin kuin vain Raamatusta. Kuuntelisivat kokemuksia, puhuisivat aidosti seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kanssa ennen kuin lähtevät saarnaamaan, että minkälaisia otuksia ne ovat.

Kipu nousi esiin tavalla tai toisella jokaisen henkilön kertomuksissa. Ennen kaikkea odotus kivun ymmärtämisestä ja tunnustamisesta. Seurakuntaan kohdistuu suuria rakkauden ja armon osoittamisen odotuksia, sillä se julistaa olevansa armon ja rakkauden yhteisö. Tämän kokemuksen kaipuu näkyi selvästi niissä odotuksissa, joita haastatellut kertoivat.

H5:
Että yritettäisiin nähdä, että ne [seksuaalivähemmistöön kuuluvat] ovat ihmisiä. Nähtäisiin ne ihmisinä eikä jonain pohjasakkana.

H4:
Ehkä ennen kaikkea sitä, että nähtäisiin ihmisen kipu. Nähtäisiin se, että tuolle ihmiselle tuo asia on todellinen ja se aiheuttaa hänessä kipua ja surua. Osattaisiin nähdä sen taakse ja kohdata lempeästi, vaikka oltaisiinkin eri mieltä.

H2:
No ihan ensimmäinen asia on siis empatia. Monet heteroihmiset ovat niin etuoikeutetussa asemassa, että he voivat vaan poistaa elämänpiiristään ihmiset, jotka tällaiseen kauheuteen ovat langenneet, kuin homoseksuaalisuus. Siinä ei ollut empatian hiventäkään näiltä ihmisiltä minua kohtaan, kun he kuitenkin tiesivät, että minulle on äärimmäisen traumaattista ollut se, että ihmiset ovat hylänneet minut.

H2 viittaa äärimmäisen traumaattiseen hylkäämisen kokemukseen. Hänen lisäkseen kaksi muutakin haastateltavaa kertoi haasteista, joita liittyi perusturvallisuuden kokemukseen, mielenterveyteen tai kodin ympäristöön. Tällä näyttää olleen vaikutusta siihen, miten paljon odotuksia henkilöt laittoivat yhteisöönsä rakkauden ja armahtavaisuuden näkökulmasta. Toiset kokivat näiden odotusten täyttyneen, mikä tarkoitti sitä, että he kokivat saaneensa seurakunnasta sitä, mitä vaille olivat jääneet kotoa. On olennaista huomioida, että myöskään seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät ole vain vähemmistönsä edustajia, vaan kokonaisia ihmisiä moniperusteisine tilanteineen ja haasteineen.

111 Moilanen & Räihä 2007, 64.
112 Hurtig 2013, 260.
113 Näre 2009, 105.
114 Näre 2009, 105.
117 Trumble 2014.
118 Lumikallio 2011, 285.
119 Lumikallio 2011, 286.
120 Lumikallio 2011, 286.
115 Linjakumpu 2015, 99–100.
116 Rukouspalvelu on tyypillisesti helluntaiseurakuntien hengellisten tilaisuuksien yhteydessä tarjolla olevaa henkilökohtaista rukousapua, jolloin henkilö voi esittää rukouspyyntönsä luottamuksellisesti rukouspalvelijalle.
121 Lumikallio 2011, 286. 
122 Lumikallio 2011, 283. 
123 Elavatvedet.fi.
124 Jukkala 2009, 95.
125 Jukkala 2009, 95.
126 Kettunen 2014, 117. 
127 Kettunen 2014, 117. 
128 Kettunen 2014, 117.
129 Tässä yhteydessä ei viitata konversioterapiaan. Useampi haastateltu koki tärkeäksi puhua ”oikeasta” terapiasta vastakohtana niille eheyttämiseen pyrkineille terapiamuodoille, joita osa heistä oli kokeillut aikaisemmin.
130 Lepola 2007, 220.
131 Lepola 2007, 220.
132 Lepola 2007, 219.
133 Profetoinnilla viitataan tilanteeseen, jossa joku henkilö alkaa välittää koetusti jumalallista ilmoitusta, toimien ikään kuin Jumalan äänenä reaaliajassa. Profetointi on melko tavallista helluntaiseurakunnan tilaisuudessa eikä yleensä aiheuta kummeksuntaa.
134 Myllyviita 2021, 195.
135 Moring & Kerppola-Pesu 2017, 227.