Kiitokset
Tässä yhteydessä on syytä kiittää sitä jokseenkin laajaa tukiverkkoa, jonka rukousten ja suoranaisen kannustuksen saattelemana olen saanut työtäni tehdä. Kiitos, te sadat ihmiset, jotka olette tuellanne vahvistaneet käsitykseni siitä, että aika on oikea tämän haastavan, mutta välttämättömän aiheen käsittelyyn. Lisäksi kiitos sille huomattavasti pienemmälle, mutta sitäkin tärkeämmälle, lähipiirilleni, jotka tunnette minut, ymmärrätte tarkoitukseni ja välittäisitte minusta silloinkin, jos epäonnistuisin kaikessa, mitä yritän.
Tahdon myös kiittää niitä, jotka ovat kritisoineet tutkielmaani, sen aihetta tai tapaani lähestyä koko aihepiiriä. Kritiikin paras anti on sen kasvattava, haastava ja opettava vaikutus. Olen saanut kasvaa ihmisenä tämän projektin myötä, tulla haastetuksi tavoilla, joita en olisi osannut itse odottaa. Olen uskoakseni oppinut jotain siitä, mitä Paavali tarkoittaa puhuessaan tarpeesta siirtää ihmisten miellyttäminen sivuun ja olla Kristuksen palvelija.
Suurimman kiitoksen ansaitsevat ne kahdeksan henkilöä, jotka avasivat elämänsä kipeitä kokemuksia minulle, helluntaiseurakunnan työntekijälle, jota eivät ennestään tunteneet. En tiedä, oliko se lopulta heille siunaukseksi, mutta toivon, että sen myötä joku muu voisi välttyä niiltä kärsimyksiltä, joita nämä kahdeksan ovat joutuneet seurakunnassa kokemaan.
Ilman omaa kotiseurakuntaani, sen vanhimmiston ja henkilökunnan, erityisesti pastoritiimin ja esimieheni Petri Harjulan, tukea en olisi tähän työhön lähtenyt – enkä varsinkaan tehnyt sitä loppuun saakka. Kiitos.
