2. SEKSUAALIVÄHEMMISTÖT YHTEISKUNNASSA JA SEURAKUNNISSA

Seksuaalivähemmistö käsitteenä

Oikeusministeriön julkaisussa 2021:21 seksuaalivähemmistö-käsitettä määritellään seuraavasti:

”Ihmiset, joiden seksuaalinen suuntautuminen on jotain muuta kuin heterous, kuuluvat seksuaalivähemmistöihin, esimerkiksi homot, lesbot ja biseksuaalit, aseksuaalit ja panseksuaalit. Seksuaalisessa suuntautumisessa on kyse siitä, keihin ihminen tuntee seksuaalista ja/tai emotionaalista vetovoimaa. Määrittelyn perustana on sekä oma että vetovoiman kohteen sukupuoli.”6

Sekä lainsäädännössä, lääketieteessä että kristillisessä teologiassa on historiassa puhuttu seksuaalisesta suuntautumisesta paljolti hetero–homo-dikotomian ja erityisesti käyttäytymisen näkökulmasta.7 Filosofi Michel Foucaultin mukaan eri aikakausien vallanpitäjät ovat tietoisesti valinneet tuottaa seksuaalisuudesta totuutta, jonka mukaan vähäisetkin poikkeamat alettiin nähdä niin yksilön kuin yhteisönkin tuhoavina perversioina.8 Foucault viittaa vallankäytöstä puhuessaan erityisesti yhteiskuntiin ja kirkkoihin.9 Vikström toteaa, että Foucaultin tapa tulkita seksuaalisuuden historiaa vallankäytön näkökulmasta on keskeisessä asemassa keskusteltaessa seksuaalisuudesta, koska hänen vaikutuksensa keskusteluun on niin merkittävä.10 Hagmanin mukaan Foucault osoittaa, että homoseksuaalisuus-käsitteen merkitys kehittyi 1800-luvun tieteellisessä kirjallisuudessa yksittäiseen tekoon hairahtumisesta, sodomiasta, homoseksuaalisuudeksi, ihmisen persoonan sisällä olevaksi ominaisuudeksi.11

Tässä tutkielmassa seksuaalivähemmistöön kuulumisella viitataan henkilöön, jonka seksuaalinen suuntautuminen (orientaatio) kohdistuu pelkästään tai myös hänen itsensä kanssa samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Osa tutkijoista määrittelee seksuaalista orientaatiota henkilön käyttäytymisen (orientaation toteuttamisen) mukaan; osa painottaa seksuaalisen kiihottumisen kohdistumista määrittelyssä.12 Tämän tutkielman kannalta molemmat määritelmät ovat olennaisia, sillä teologisessa keskustelussa keskitytään pääasiassa käyttäytymiseen,13 mutta yksilön kokemusmaailmassa esimerkiksi yhteisöön kuulumisen tunne voi määrittyä paljolti hänen sisäisten tunteidensa kautta.14

2.2. Seksuaalivähemmistöt suomalaisessa yhteiskunnassa

2.2.1. Lainsäädännön kehitys

Suomalaisessa yhteiskunnassa suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on muuttunut merkittävästi 1900-luvun aikana. Vuonna 1894 voimaan astunut laki määritteli sekä miesten että naisten väliset homoseksuaaliset teot rikokseksi, josta voitiin tuomita vankeuteen.15 Myöhempi historia osoittaa, että lakia myös noudatettiin. Vuosien 1894 ja 1971 välillä tuomittiin yli tuhat miestä kyseisen pykälän perusteella.16 Historiantutkija Sandra Hagmanin mukaan notkahdus sotavuosien tilastoissa johtuu siitä, että niissä tarkastellaan vain siviilioikeustuomioita. Kenttäoikeuksissa tuomioita annettiin hänen mukaansa samaan tahtiin kuin rauhan aikana siviilioikeudessa.17

Homoseksuaaliset teot poistettiin Suomen rikoslaista vuonna 1971.18 Samaan aikaan säädettiin kuitenkin lait, joilla määriteltiin homoseksuaalisten suhteiden suojaikärajat muita korkeammalle. Lisäksi kiellettiin lailla julkinen kehottaminen homoseksuaalisiin tekoihin. Sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa 1981.19 Kehotuskielto kumottiin ja suojaikärajat yhdenmukaistettiin vuonna 1999.20

2000-luvulla on tapahtunut useita yksittäisiä muutoksia samaa sukupuolta olevien parien lainsäädännöllisessä asemassa. Vuonna 200121 Suomessa astui voimaan laki rekisteröidystä parisuhteesta, joka mahdollisti samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallisen tunnustamisen. Vuonna 2007 tuli voimaan hedelmöityshoitolaki, joka mahdollisti hedelmöityshoidot naispareille.22 Hedelmöityshoitokäytäntö tosin oli jo olemassa ennen lain voimaantuloa.23 Vuonna 2017 avioliittolakia muutettiin niin, että siinä ei enää mainita sukupolia, mikä käytännössä tarkoittaa, että lainsäädännössä avioliiton määritelmä ulotettiin koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pariskuntia. Lehtosen mukaan Suomen väestöstä vuonna 2007 seksuaalivähemmistöihin kuului 5–15 %.24 Tätä Lehtosen arviota käytti lähteenään mm. Tilastokeskus vuonna 2013.25

2.2.2. Suomalaisten asenteet ja suhtautuminen

Lainsäädännöllä on oma vaikutuksensa ihmisten asenteisiin. On todettu, että niissä maissa, joissa avioliitto on mahdollinen samaa sukupuolta oleville, myös suhtautuminen homoseksuaaleihin on myönteisempää kuin siellä, missä homoseksuaaliset suhteet on määritelty erilliseksi parisuhteen muodoksi.26 Vertailussa suomalaiset suhtautuvat muita pohjoismaalaisia hieman kielteisemmin homoseksuaalisuuteen, mutta globaalissa

vertailussa Suomi kuuluu silti myönteisesti suhtautuvien maiden joukkoon.27 Väestöliiton mukaan miehet pitävät homo- ja biseksuaalisuutta perverssinä naisia enemmän, mutta molempien sukupuolten asenteet ovat loiventuneet huomattavasti vuosien 2007 ja 2015 välisenä aikana.28

2.3. Seurakunnat Suomessa

Tämän tutkielman tarkoitus ei ole tarkastella kirkkojen tai seurakuntien avioliitto- opetusta tai seksuaalieettisiä kysymyksiä raamattuteologian näkökulmasta. Koska seurakunnat ovat uskonnollisia toimijoita, niiden opetus on joka tapauksessa erottamattomasti yhteydessä niiden teologisiin juuriin.29 Tämän vuoksi esittelen lyhyesti ja pääpiirteittäin suomen kristillisen kentän teologista linjaa asian tiimoilta.

Olen sisällyttänyt tähän tutkielmaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon niiden lainsäädännöllisen erityisaseman vuoksi, katolisen kirkon sen pitkän teologisen perinteensä vuoksi, sekä Suomen vapaakristilliseen neuvostoon (SVKN) kuuluvat vapaiden suuntien kirkkokunnat. SVKN:n jäsenkirkot Suomen Helluntaikirkkoa lukuun ottamatta olen käsitellyt lyhyesti yhdessä kappaleessa, koska tämän tutkielman näkökulmasta tarkasteltuna niiden linjat eivät poikkea toisistaan merkittävästi.

2.3.1. Evankelisluterilainen kirkko Suomessa

Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan yli puolet evankelisluterilaisen kirkon papeista pitää homoseksuaalisuutta luonnollisena seksuaalisena suuntautumisena.30 Toisaalta kirkon virallinen kanta avioliittoon on pysynyt entisellään siitä huolimatta, että avioliittolaki ei nykyisellään määrittele vihittävien sukupuolia.31 Evankelis-luterilaisella kirkolla on erityinen asema lainsäädännön ja yhteiskunnallisten tehtävien näkökulmasta.

Kirkon tunnustuksesta, tehtävästä ja järjestysmuodosta säädetään kirkkolaissa,32 ja tämä tekee siitä julkisoikeudellisen yhteisön.33 Kallatsa ja Kiiski katsovat, että pappien asenteisiin samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä kohtaan vaikuttavat muun muassa kyselyyn vastanneiden sukupolvi ja ikä. Tämä käy ilmi siitä, että Kirkon akateemisten (AKI r.y.) jäsenkyselyssä vuonna 2018 samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä kannatti vielä useampi vastaaja (56 %) kuin Kallatsan ja Kiiskin vastaavassa kyselyssä (51 %). Jälkimmäiseen tutkimukseen saivat osallistua myös eläkeläispapit.34

Myös evankelisluterilaisessa kirkossa käytännön suhtautumisessa on suuria eroja eri paikkakunnilla ja etenkin eri yhteisöissä.35 Mielenkiintoinen huomio on, että myös tuomioistuinten aktiivisuus tuomita homoseksuaalisuudesta on ollut hyvin aluekohtaista etenkin sotien jälkeen, kun tuomioiden määrät moninkertaistuivat.36 Voidaan todeta, että evankelisluterilainen kirkko Suomessa on jakautunut seksuaalivähemmistökysymyksessä ja tullee olemaan sitä myös tulevaisuudessa.37

2.3.2. Suomen Ortodoksinen Kirkko ja Katolinen Kirkko Suomessa

Suomen ortodoksinen kirkko on evankelisluterilaisen kirkon tavoin erityisasemassa lainsäädännöllisesti.38 Tässä tutkielmassa sitä käsitellään yhdessä katolisen kirkon kanssa, vaikka jälkimmäisellä ei lainsäädännöllistä erityisasemaa ole. Syy on se, että näistä vanhoista kirkkokunnista kummassakaan ei ole meneillään sen kaltaista seksuaalivähemmistökysymyksiin liittyvää keskustelua kuin evankelisluterilaisessa kirkossa.

Vuonna 2018 julkaistiin Saksan ortodoksisten piispojen kirje nuorille, joka käännettiin kansainvälisenä ortodoksisten nuorten päivänä myös suomen kielelle.39 Kirje julkaistiin paimenkirjeenä ja siihen lisättiin Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leon saatesanat. Saatesanoissa arkkipiispa muistutti, että ortodoksinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona on selkeä.40

Katolinen kirkko Suomessa vetoaa internetsivuillaan Uskonopin kongregaation Persona Humana -julistusasiakirjaan,41 missä linjataan Vatikaanin näkemys asiaan. Siinä homoseksuaaliset suhteet tuomitaan kirkon opetuksen ja kristillisen moraalin vastaisina.42 Kirkon näkemyksen mukaan homoseksuaaleihin tulee suhtautua pastoraalisesta näkökulmasta ymmärtäen ja pitäen esillä toivon näkökulmaa heidän sopeutumisestaan yhteiskuntaan. Samalla kuitenkin todetaan, että minkäänlaista oikeutusta tai hyväksyntää homoseksuaalisten tekojen normalisoimiselle ei tule osoittaa.43

2.3.3. Muut vapaiden suuntien seurakunnat

Vapaisiin suuntiin (helluntailaisuus, vapaakirkollisuus, metodismi, adventismi, baptismi) suhtaudutaan usein julkisessa keskustelussa yhtenä ryppäänä. Tämä johtuu siitä, että niillä on runsaasti yhteisiä näkemyksiä etenkin arvokysymyksissä. Toisaalta olisi hyvä muistaa, että vapaiden suuntien seurakuntien keskuudessa näkyvät hyvin selvästi paikkakunta- ja yhteisökohtaiset erot myös suhteessa seksuaalisuusaiheen käsittelyyn ja siihen suhtautumiseen.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että minkään vapaan suunnan kirkkokunnan keskuudessa ei ole keskustelua avioliittonäkemyksen muuttamisesta. Toisaalta vapaiden suuntien seurakunnissa ollaan tietoisia siitä, että moniarvoistunut maailma edellyttää avointa keskustelua siitä jännitteestä, jonka perinteinen seksuaalieettinen opetus ja seksuaalivähemmistöjen lisääntyvä ja avoin läsnäolo seurakuntien keskuudessa synnyttää.

2.4. Helluntaiseurakunnat

Suomalaiset helluntaiseurakunnat kuuluvat muiden vapaiden suuntien tavoin konservatiivisen teologian edustajiin avioliittokysymyksissä ja seksuaalieettisissä kysymyksissä. Suomen Helluntaikirkko on linjannut asiaa useissa julkisissa kannanotoissa vuosien 2009 ja 2021 välillä.44 Kyseisenä ajanjaksona kannanotoissa asennoituminen seksuaalivähemmistöihin on muuttunut.

Käytännössä aihetta monimutkaistaa se, että seksuaali-identiteetti on paitsi hyvin henkilökohtainen ja herkkä myös monimutkainen asia sellaisen yhteisön kannalta, jossa sitä pidetään esillä ihanteiden ja epätoivottavuuksien näkökulmasta.45 Seurakunnan vastuunkantajien tai rivijäsenten suhtautuminenkaan ei ole käytännön tasolla yleensä niin neutraalia, kuin virallisista kannanotoista voisi päätellä. Etenkin helluntaiherätyksessä teologian ja käytännön välille on vaikea tehdä selkeää eroa, sillä opetuksessa ihanteet muuttuvat helposti normeiksi.46

2.4.1. Suomen Helluntaikirkon seksuaalieettiset kannanotot

Suomen Helluntaikirkon rooli suhteessa helluntaiseurakuntiin on seurakuntakäytänteiden näkökulmasta hyvin löyhä. Suomen 265 helluntaiseurakunnasta 84 on tällä hetkellä Suomen Helluntaikirkon jäsenseurakuntia.47 Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestyksen mukaan siihen kuuluvat seurakunnat ovat itsenäisiä toimintansa, hallintonsa, omaisuutensa ja varallisuutensa käytön näkökulmasta.48 Toisin sanoen Helluntaikirkon kannanotot eivät välttämättä edusta kaikkia suomalaisia helluntaiseurakuntia. Ainakaan ne eivät ole seurakuntia velvoittavia. Toki Suomen Helluntaikirkko voi sääntöjensä puitteissa erottaa jäsenseurakunnan, jos se julistuksessaan tai toiminnassaan olennaisesti poikkeaa yhdyskunnan vallitsevista toimintaperiaatteista.49 Tämän kaltainen vallankäyttö ei kuitenkaan kuulu Suomen Helluntaikirkon toimintatapoihin, vaan se korostaa omissa arvoissaan paikallisseurakuntien itsenäisyyttä ja Suomen Helluntaikirkon roolia niiden palvelijana.50

Suomen Helluntaikirkko on julkaissut viisi virallista kannanottoa koskien tai sivuten seksuaalivähemmistöjä, samaa sukupuolta olevien parisuhteita, adoptio-oikeutta ja Suomen Helluntaikirkon suhtautumista aiheisiin. Kaikki kannanotot löytyvät kokonaisuudessaan tämän tutkielman liitteistä, mutta nostan tässä luvussa jokaisesta esiin tämän tutkielman kannalta keskeisiä asioita. Liitteistä löytyy myös vuoden 2021 seksuaalieettisen kannanoton alkuperäinen versio. Julkaisen päivitetyn version lisäksi myös alkuperäisen version osana tätä tutkielmaa, koska siihen tehdyt muutokset liittyvät olennaisesti tämän tutkielman aiheeseen.

Helluntaikirkon eettinen kannanotto 1/2009.
10 kappaleen mittainen teksti, jossa puhutaan yhteiskunnan eettisestä rappeutumisesta ja tuomitaan sateenkaariperheissä elävien parien adoptio-oikeus. Kannustetaan helluntaiseurakuntia pitämään kasvatustyössään esillä Raamatun mukaista etiikkaa ja elämäntapaa.51

Lausunto rekisteröidystä parisuhteesta 3/2009.
Vastaus eduskunnan lakivaliokunnan Suomen Helluntaikirkolle osoittamaan lausuntopyyntöön liittyen rekisteröityjä parisuhteita koskevan lain muuttamiseen. Vastauksessa todetaan, että Suomen Helluntaikirkon näkemyksen mukaan esitetty lakimuutos vahvistaa perinteisestä perhemallista poikkeavien perherakenteiden asemaa, millä voi olla odottamattomia seurauksia. Lisäksi ilmaistaan huoli siitä, kuinka lakimuutoksen myötä tulevaisuudessa on mahdollista opettaa kristillisen avioliittonäkemyksen mukaisesti joutumatta pelkäämään rikossyytettä.52

Kannanotto avioliittolakiin 2/2011.
Muistutetaan siitä, että helluntaiherätys on toiminnassaan ja julistuksessaan sitoutunut Raamatun opetuksesta nousevaan avioliittokäsitykseen ja seksuaalietiikkaan. Kannanoton 1/2009 tavoin todetaan, että seksuaaliset suhteet kuuluvat avioliittoon. Tällä kertaa asia kuitenkin esitetään sikäli eri tavalla, että tuomittaessa avioliiton ulkopuoliset suhteet todetaan niiden olevan yhtä lailla tuomittavia sekä hetero- että homoseksuaalisessa viitekehyksessä. Lisäksi todetaan, että emme tiedä syytä homoseksuaaliselle taipumukselle, mutta ihminen vastuutetaan pidättäytymään taipumuksen toteuttamisesta sen synnillisyyden vuoksi.

Sävy on jokseenkin aiempaa sovinnaisempi. Kannanotossa todetaan Helluntaikirkon hyväksyvän sen, että yhteiskunta ja lainsäädäntö pyrkivät yhdenvertaisuuteen myös niiden kohdalla, jotka eivät noudata kristillisen avioliitto- ja seksuaalietiikan mukaisia periaatteita. Lopuksi toivotaan, että lainsäätäjä huolehtii Suomen Helluntaikirkon ja muiden uskonnollisten toimijoiden oikeudesta tukea ihmistä seksuaalisessa eheytymisessä.53

Kannanotto avioliittolain muutokseen 5/2017.
Lyhyt reagointi 1.3.2017 muuttuneeseen avioliittolakiin. Todetaan, että Helluntaikirkon näkemys asiaan ei ole muuttunut. Toistetaan edellisen kannanoton yhdenvertaisuuteen pyrkivän yhteiskunnan ajatuksen hyväksyminen ja toivotaan, että uskonnollisten toimijoiden oikeudet turvataan myös tilanteessa, missä lainsäädännön sallimat käytännöt ovat ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa.54

Helluntaikirkon kannanotto seksuaalietiikkaan 1/2021.
Suomen Helluntaikirkon hallituksen allekirjoittama lausunto, joka tuo esiin keskeiset perinteiseen kristilliseen avioliitto-opetukseen ja seksuaalietiikkaan liittyvät näkökohdat. Kaikista kannanotoista tässä on selkeästi myötätuntoisimmat lauseet suhteessa seksuaalivähemmistöihin:

”Seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset nähdään osana seurakuntaa siinä missä muutkin ihmisryhmät, mutta tämä ei tarkoita Raamatun opetukseen perustuvan avioliittonäkemyksen ja seksuaalieettisten linjausten muuttamista.”55

”Helluntaikirkko suhtautuu kunnioittavasti seksuaalivähemmistöihin ja avosuhteessa eläviin samalla kun se pitää kiinni oikeaksi katsomastaan Raamatun opetuksesta. Helluntaiherätys koostuu seurakunnista, jotka pyrkivät olemaan armollisia, hyväksyviä ja elämän realiteetit huomioon ottavia yhteisöjä, jotka tarjoavat jokaiselle tilan kasvaa kristillisessä uskossaan.”56

Helluntaikirkon kannanotto seksuaalietiikkaan 2/2021.
Ei varsinaisesti uusi kannanotto, vaan edellisen kannanoton korjattu versio. Versio on muuten identtinen edellisen kanssa, mutta edellä nostamani kohdat on muutettu seuraavanlaisiksi:

”Seurakuntaan saattaa kuulua jäseniä, jotka kokevat homoseksuaalisen taipumuksen olevan osa identiteettiään, vaikka eivät harjoitakaan siihen liittyvää elämäntapaa. Seurakunnassa haluamme tukea jokaista Raamatun mukaiseen elämäntapaan rohkaisten heitä löytämään arvonsa Kristuksessa.”57

”Helluntaikirkko suhtautuu kunnioittavasti kaikkia ihmisiä kohtaan samalla kun se pitää kiinni oikeaksi katsomastaan Raamatun opetuksesta. Helluntaiherätys koostuu seurakunnista, jotka pyrkivät olemaan armollisia, hyväksyviä ja elämän realiteetit huomioon ottavia yhteisöjä, jotka tarjoavat jokaiselle tilan kasvaa kristillisessä uskossaan.”58

Vuoden 2021 jälkimmäinen versio korvasi alkuperäisen kannanoton. Viittaan alkuperäiseen versioon tästä kannanotosta nimellä Seksuaalieettinen kannanotto 1/2021 (liite 4) ja korjattuun versioon nimellä Seksuaalieettinen kannanotto 2/2021 (liite 6). Tämän editoinnin keskustelukulttuuria ja rakenteisiin piiloutuvaa syrjintää havainnollistavaa luonnetta käsittelen tarkemmin luvussa 6.

Alaviiteluettelo:

6 Pihlajamaa 2021, 159.
7 Nissilä 2009, 9–10.
8 Foucault 2010, 45.
9 Vikström 2016, 97.
10 Vikström 2016, 97.
11 Hagman 2016, 18.
12 Vikström 2016, 99.
13 Linjakumpu 2015 121–122.
14 Kettunen 2011, 182.
15 Hagman 2016, 17.
16 Hagman 2016, Liite 1.
17 Hagman 2016, 13.
18 Nissilä 2009, 9.
19 Hurtig 2015, 119.
20 Hagman 2014, 260.
21 Laki rekisteröidystä parisuhteesta 950/2001.
22 Kurki-Suonio 2017, 241.
23 Morin & Kerppola-Pesu 2017, 219.
24 Lehtonen 2007, 20.
25 Stat.fi 2013, Sateenkaariperheet tuovat väriä tilastoihin.
26 Takacs & Szalma 2011, 356–378.
27 Jalonen & Salin 2020, 260.
28 Väestöliitto.fi
29 Hurtig 2013, 16.
30 Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 60, 5.
31 evl.fi, viitattu 26.10.2022.
32 Kirkkolaki 26.11.1993/1054.
33 stat.fi, viitattu 26.10.2022.
34 Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 60, 55.
35 Salomäki 2010, 153.
36 Hagman 2016, 193–194.
37 Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 60, 51.
38 Laki ortodoksisesta kirkosta 10.11.2006/985.
39 Ort.fi 2018.
40 Ort.fi 2018.
41 Katolinen.fi.
42 Vatican.va 1975, kohta 8.
43 Vatican.va 1975, kohta 8.
44 Suomenhelluntaikirkko.fi. Kannanottoja.
45 Kejonen & Ratinen 2017, 17.
46 Kettunen 2011, 198.
47 Suomenhelluntaikirkko.fi. Seurakunnat.
48 Suomen Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestys §3.
49 Suomen Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestys §18.

50 Suomenhelluntaikirkko.fi. Arvot.
51 Liite 5.

52 Liite 7.
53 Liite 8.
54 Liite 9.
55 Liite 4.
56 Liite 4.
57 Liite 6.
58 Liite 6.

Hae tästä blogista

Seksuaalivähemmistöt helluntaiseurakunnissa

2. SEKSUAALIVÄHEMMISTÖT YHTEISKUNNASSA JA SEURAKUNNISSA

Tämän blogin suosituimmat tekstit

1. JOHDANTO

TYÖ ARVIOITU 6.3.2023.

4. HAASTATTELUN TULOKSET