3. METODOLOGIA

 

Laadullinen tutkimus

Päätettyäni keskittyä tutkielmassani yksilöiden kokemuksiin oli luonnollista valita menetelmäksi laadullinen tutkimus. Laadullisen tutkimuksen metodit soveltuvat Metsämuurosen mukaan käytettäväksi hyvin silloin, kun ollaan kiinnostuneita luonnollisista tilanteista, joita ei voida järjestää kokeeksi tai kontrolloida läheskään kaikkia niihin vaikuttavia tekijöitä.59 Laadullisen tutkimuksen pyrkimyksenä on pikemminkin ilmiöiden ymmärtäminen moniulotteisesti sen sijaan, että pyrittäisiin luomaan tapahtumien välille suoraviivaisia, yleistettäviä syy-seuraussuhteita.

Siinä missä määrällisen tutkimuksen tutkittava joukko pyritään yleensä kokoamaan suuresta väestöstä satunnaisena otantana, on laadulliselle tutkimukselle ominaista, että tutkittava joukko on valmiiksi rajattu erilaisilla reunaehdoilla, joita tutkittaville asetetaan suunnitteluvaiheessa. Haastattelukutsussa oli asetettu ehdoiksi, että henkilön tulee olla haastatteluhetkellä aikuinen, kuulua seksuaalivähemmistöön, osallistua tai olla osallistunut suomalaisen helluntaiseurakunnan toimintaan ja tiedostanut oman seksuaalisen suuntautumisensa seurakuntaan osallistumisen aikana.60

3.1.1. Tutkimuksen luotettavuus

Jokaisen tutkimuksen tavoitteena tulisi olla, että sen tulokset vastaavat mahdollisimman hyvin todellisuutta.61 Fenomenologiseen tutkimukseen ei ole yhtä tiettyä metodia, vaan tutkijan on tilannekohtaisesti pyrittävä löytämään tutkittavan kohteen kokemuksen ja kuvailun merkityksiä.62 Tämä tarkoittaa, että fenomenologisessa tutkimuksessa tutkijan on ensiarvoisen tärkeää tiedostaa oma esiymmärryksensä ja asettaa omat tulkintansa aineistosta kyseenalaiseksi osana prosessia.63

Reliabiliteetilla tarkoitetaan tutkimuksen luotettavuutta eli sitä, että tutkimuksen toisintaminen tuottaa samat tutkimustulokset kuin aikaisemmallakin kerralla.64 Validiteetti puolestaan tarkoittaa sitä, että tutkimusmenetelmä todella mittaa valittua tutkimuskohdetta.65 Syrjälä huomauttaa, että oheiset käsitteet on alun perin luotu määrällisen tutkimuksen arvioimista varten eikä niiden käyttö laadullisessa tutkimuksessa ole ongelmatonta.66 Yksilöiden kokemuksia tutkittaessa on ilmeistä, että muistot ja käsitykset voivat muuttua ajan saatossa. Lisäksi Kiviniemi huomauttaa, että laadullisessa tutkimuksessa tutkija itse on eräänlainen aineistonkeruun väline ja on luonnollista, että hänen omat tulkintansa voivat kehittyä prosessin aikana.67 Luotettavuuden arvioiminen kietoutuukin Syrjälän mukaan koko tutkimusprosessiin.68

Tämän tutkielman luotettavuuden kannalta oli mielenkiintoista, että haastatteluun osallistuneilla henkilöillä oli huomattavan yhteneviä kokemuksia tutkimusaiheen tiimoilta, vaikka heidän nykyinen suhtautumisensa helluntaiseurakuntaan poikkesi toisistaan merkittävästi. Tätä voidaan pitää reliabiliteettia vahvistavana asiana, koska se hälvensi pelkoja siitä, että ne vastaajat, jotka olivat lähteneet seurakunnista, olisivat halunneet puhua entisistä yhteisöistään erityisen negatiivisesti69 ja vastaavasti edelleen seurakunnan toiminnassa mukana olevat erityisen positiivisesti.

Tämän tutkielman tuottama tieto ei anna mahdollisuutta vetää objektiivisia tai yleistettäviä johtopäätöksiä.70 On mielenkiintoista havaita yhtäläisyyksiä haastateltavien kokemuksissa, mutta niiden perusteella ei voida päätellä esimerkiksi sitä, että eri henkilöiden taustayhteisöt toimisivat tietyillä tavoilla tai että kyseinen toimintatapa olisi helluntaiseurakuntien yleinen toimintatapa. Tällaisten päätelmien tekemiseen liittyviä muuttujia on yksinkertaisesti liikaa, eikä laadullisen tutkimuksen päämäärä ole tuottaa yleistettäviä, objektiivisia johtopäätöksiä.71

Tämän tutkielman tarkoitus on esitellä haastateltujen näkökulmia siihen kokemusmaailmaan, jossa seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset elävät suomalaisissa helluntaiseurakunnissa.72 Yleistettävyyksien sijaan tarkoitus on avata sitä, miltä helluntaiseurakunta näyttää vähemmistöön kuuluvan silmin sisältä käsin katsottuna, ja pohtia sitä, vastaavatko helluntaiherätyksen lanseeraamat yhteisöihanteet näitä kokemuksia. Alasuutari tosin huomauttaa, että yleistettävyys ei ole ongelma silloin, jos esitetyn kuvauksen perusteella kaikki tutkimuksen lukijat tunnistavat kuvatun ilmiön.73 Tällöin olennaista on Alasuutarin mukaan se, vaikuttaako tutkijan ilmiölle antama selitys pätevältä.74

Olin tutustunut jonkin verran suomalaisiin tutkimuksiin, jotka sivuavat hengellisiin yhteisöihin liittyviä kokemuksia. Havaitsin, että teemahaastattelu on suosittu menetelmä yksilöiden tarinoiden kartoittamiseen. Suomesta löytyy pitkään toimineita järjestöjä, kuten Uskontojen Uhrien Tuki ry ja Malkus ry, jotka avustavat usein tutkijoita hengellisyyteen liittyvissä tutkimuksissa. Toisinaan haastateltavia näytetään etsittävän näiden tai muiden toimijoiden verkostoja hyödyntäen. Usein tutkijat ovat etsineet henkilöitä myös avoimin pyynnöin ja erilaisia julkisia keskustelufoorumeita hyödyntäen.

Koska oma tutkielmani kohdistui hyvin rajattuun joukkoon, oli alusta saakka selvää, että kaikki tutkimuseettisesti kestävät keinot tulisi hyödyntää haastateltavien löytämiseksi. Tämän kaltaisen tutkielman toteuttaminen olisi ollut mahdollista kolmella haastateltavalla, mutta lopulta jouduin jopa rajaamaan osallistujamäärää. Halukkaita haastateltavia oli enemmän kuin tarpeeksi. Lopullinen tutkimusjoukko koostuu kahdeksasta henkilöstä, joilla on joko taustaa helluntaiherätyksessä tai jotka kuuluivat tutkielman teon aikaan edelleen helluntaiherätykseen.

3.2. Fenomenologinen tutkimusote

Fenomenologinen näkökulma lähtee ajatuksesta, että ihminen kasvaa suhteessa ympäröivään maailmaan ja myös muokkaa itse tuota maailmaa.75 Perttula toteaa, että fenomenologinen tutkimus pyrkii löytämään sen kannalta olennaisen kokemuksen.76 Tämän vuoksi tutkija joutuu kuvaamaan tutkittavan ilmiön edellyttämää rakennetta.77 Tutkielmassani pyrin ymmärtämään seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemuksia helluntaiseurakunnasta. Vertailen haastateltujen henkilöiden kuvaamia kokemuksia yhtäältä seurakunnasta esitettyihin yhteisöihanteisiin ja toisaalta Suomen Helluntaikirkon kannanotoista nouseviin ajatuksiin liittyen seksuaalivähemmistöihin suhtautumiseen.

Giorgi ja Perttula kuvaavat hieman toisistaan poiketen fenomenologisen tutkimuksen etenemistä vaiheiden kautta.78 Ensimmäisessä vaiheessa tutkija tutustuu aineistoon huolellisesti ja pyrkii muodostamaan siitä avoimesti kokonaiskäsityksen. Haastattelin tutkittavat keväällä 2022, ja litteroin haastattelut saman vuoden kesällä. Olin jatkuvasti tekemisissä aineiston kanssa ensin kuunnellen ja sittemmin lukien sitä. Tutustuin aineistoon tarkoituksella pitkällä, useiden kuukausien mittaisella aikajänteellä, koska sen sisältö oli henkisesti hyvin kuormittavaa. Hirsjärvi & Hurme toteavat, että tutkimushaastatteluissa kerätyn aineiston ensimmäisen vaiheen analyysi kestääkin usein

viikkoja ja jopa kuukausia.79 Tutkijan täytyy palata aineistoon kerta toisensa jälkeen luodakseen järjestystä ilmiöihin, muodostaakseen oikeita tulkintoja tutkittavasta kokonaisuudesta ja joissain tapauksissa levätäkseen ennen data-analyysin aloittamista.80

Toisessa ja kolmannessa vaiheessa aineisto jaetaan merkitysyksiköihin ja muunnetaan yksiköt tutkijan yleiselle kielelle. Tässä vaiheessa tutkija jäsentää aineistoa siitä nousevien sisältöalueiden mukaisesti.81 Olen jäsentänyt tutkimusaineistoa nostamalla sieltä esiin tutkittavien kokemuskentässä toistuvia aiheita. Tein tämän tulostamalla koko aineiston ja hakemalla siitä aihepiireittäin samankaltaisuuksia. Käytin apuna erivärisiä yliviivaustusseja.

Neljäs ja viides vaihe liittyvät merkitysverkostojen muodostamiseen. Perttulan mallissa neljännessä vaiheessa muodostetaan aiemmin koostetuista merkitysyksiköistä yksilökohtainen merkitysverkosto.82 Tämä tarkoittaa, että kerätään yhteen sisältöalueiden perusteella yhtenevät merkitystihentymät ja muodostetaan niistä aihekohtaiset kokonaisuudet.

Tämä on tärkeä vaihe sen vuoksi, että viidennessä vaiheessa luodaan vastaavan tyyppinen, yleinen merkitysverkosto, jossa nämä tihentymät on sulautettu toisiinsa siten, että kaikki tutkittavan ilmiön kannalta olennaiset sisällöt tulevat siitä esiin. Perttula toteaa, että Giorgin mallin mukainen tapa erottaa yksilökohtaisen ja yleisen merkitysrakenteiden muodostaminen erillisiksi prosesseiksi ei ole välttämätöntä, mikäli tutkija kykenee hahmottamaan merkitystihentymät suoraan tutkimusaineistosta.83

Tässä tutkielmassa molemmat vaiheet suoritettiin erillisinä aineiston laajuuden vuoksi. Jos olisin yrittänyt muodostaa yleisiä merkitysrakenteita suoraan kokonaisaineistosta, olisi ollut liian suuri vaara, että jotain olennaista jää huomioimatta. Luvussa 5 analysoin vastauksista muodostettuja yleisiä merkitysrakenteita, mutta teen havainnollistavia

nostoja jokaisesta sisältöalueesta siteeraamalla haastateltuja henkilöitä. Näitä yleisiä merkitysverkostoja on yhteensä viisi: kielletty aihe, konversioideologia ja heterouden kaipuu, myönteiset kokemukset, kielteiset kokemukset sekä empatian ja dialogisuuden odotukset.

Fenomenologiselle tutkimusotteelle keskeistä on tutkijan avoimuus. Tämä tarkoittaa, että tutkimuskohdetta lähestyttäessä tutkijan ei tulisi olla ankkuroinut itseään edes teoreettiseen viitekehykseen, vaan sen tulisi rakentua prosessin myötä.84 Jouduin pohtimaan tätä jonkin verran, sillä olin kertonut haastateltaville, että tulen esittelemään tutkielmani teoriaosuudessa sateenkaariteologian eri näkökulmia.85 Myöhemmin totesin, että raamattuteologian näkökulmia keskeisempi kysymys tämän tutkielman kannalta on osallisuuden kokemus helluntailaisesta yhteisöllisyydestä tai sen puute. Olin korostanut kaikille haastateltaville, että tutkielman pääpaino ei ole raamattuteologiassa, vaan luonnollisten henkilöiden autenttisissa kokemuksissa.86 Päädyin lopulta siihen, että keskityn teoriaosiossa helluntailaiseen yhteisöllisyyteen ja siihen liittyviin haasteisiin suhteessa seksuaalivähemmistöihin.

Tämän tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi muodostui helluntailaiset yhteisöihanteet. Tutkielma ei kata kaikkia ihanteita, vaan siihen on poimittu niistä sellaisia, jotka nousivat haastatteluaineiston yleisistä merkitysrakenteista.

Olen valinnut tähän tutkielmaan kaksi erilaista ihannetta helluntaiyhteisöstä: rakastava ja hoitava yhteisö sekä perheyhteisö. Nämä käsitteet ovat niin yleisluontoisia ja kattavia, että niiden määrittely tarkasti on hieman hankalaa. Toisaalta ne nousevat esiin Suomen Helluntaikirkon julkaisemassa Uskon pääkohdat -aineistossa, Helluntaikirkon arvoissa, strategiassa ja monien seurakuntien omissa arvoissa ja tavoitteissa.

Helluntailaiseen yhteisöllisyyteen kuuluu paljon ulottuvuuksia, mutta tässä tutkielmassa rajasin aihetta pitääkseni sekä tutkielman pituuden että laajuuden asetetuissa rajoissa. Esimerkiksi perheellä on suuri merkitys yksilölle, mutta tässä tutkielmassa perheiden roolia ei juurikaan käsitellä.

Teologiassa termit ja käsitteet ovat aina haastava osa tutkimusta. Se, mikä yhdelle on rakastavaa ohjaamista, on toiselle väkivaltainen ja häpeää aiheuttava kokemus vallankäytöstä87. Salomäki käyttää esimerkkinä pyhän käsitettä, jolla voi olla eri tilanteissa hyvin erilaisia sisältöjä.88 Rakastavaa, hoitavaa ja perheenomaisuutta voidaan pitää yleisesti tiedossa olevina helluntaiseurakuntien ihanteina, mihin viittaa myös haastateltujen luonteva tapa puhua niistä.

Minun oli pidettävä tutkielman alusta saakka mielessä oman asemani vaikutus mahdollisiin ennakkoasenteisiin. Pyrin suoriutumaan haastatteluista terapeuttista työotetta käyttäen, olemaan kuuntelijana. Lisäksi olen tietoisesti pyrkinyt irrottautumaan pastorin roolista varsinaisen tutkimusprosessin ajaksi, jotta voin tarkastella asioita mahdollisimman objektiivisesti. Seurakuntapastori on julkinen ammatti, ja sen tuomat paineet olisivat saattaneet vaikuttaa tämän kaltaisen tutkielman tekemiseen. Aineiston analyysin ja tutkielman teoreettisen viitekehyksen kirjoittamisen jätin tarkoituksella vuoden 2022 syksyyn, jolloin olin opintovapaalla enkä aktiivisesti pastorin työssä. Lisäksi jättäydyin pois kaikista julkisista sosiaalisen median kanavista varjellakseni yksityisyyttäni.

3.3. Teemahaastattelu

Tutkielmani keskeisenä tarkoituksena oli tuoda esiin kokemuksia hyvin intiimeistä ja emotionaalisesti latautuneista aihealueista. Sen vuoksi teemahaastattelu oli tiedonkeruumenetelmäksi sopiva valinta.89 Syvähaastatteluksi kutsutaan sellaista haastattelua, jossa kysymykset ja vastaukset pikemminkin kietoutuvat toisiinsa spiraalinomaisesti kuin etenevät suoraviivaisen kuulustelun tavalla.90 Pitkä kokemukseni helluntaiseurakunnan työntekijänä auttoi minua ymmärtämään sitä, miten vaikeasta aiheesta on kysymys. Tiedostin alusta saakka sen, että saatan kohdata hyvin traumatisoituneita ja pelokkaita ihmisiä. Haastateltavilla oli kaikki syy pohtia, olenko heille tuntemattomana helluntaipastorina luotettava, turvallinen ja vilpitön.

Hirsjärvi ja Hurme muistuttavat, että haastattelija on samaan aikaan sekä ihminen että tutkija, minkä vuoksi hänen tulee kiinnittää huomiota oman osuutensa minimoimiseen.91 Tämä tarkoittaa sitä, että haastattelijan ei tulisi esittää omia mielipiteitään, hämmästellä esiin tulevia asioita tai alkaa väittelemään haastattelun aikana.92 Metsämuuronen puolestaan toteaa, että puolistrukturoitu haastattelu sopii hyvin käytettäväksi tilanteissa, joissa tutkimuksen kohteena ovat erityisesti arat tai henkilökohtaiset aiheet.93

Halusin varmistaa, että kaikki haastateltavat ymmärtävät minun pyrkivän löytämään mahdollisimman selkeästi heidän omat vastauksensa tutkimuskysymykseeni. Siksi valitsin puolistrukturoidun94 haastattelumenetelmän. Halusin antaa haastateltaville mahdollisimman paljon tilaa muotoilla omia kokemuksiaan, mutta samalla varmistaa, että vastaukset liittyvät aiheeseen. Tavoite oli saada syvää tietoa tutkittavasta aiheesta. Tähän puolistrukturoidussa teemahaastattelussa käytettävät suosituskysymykset sopivat hyvin.95

Tiedostin, että jos onnistun saavuttamaan intersubjektiivisen luottamuksen haastateltavien kanssa, raaka-aineistoa saattaa kertyä suuri määrä.96 Pidin tätä kuitenkin tavoiteltavana, sillä halusin suoda jokaiselle rohkealle haastateltavalle mahdollisuuden kertoa kaiken haluamansa ja varmistaa näin sen, että tutkielmani kannalta olennaista tietoa ei jää saamatta sen vuoksi, että olisin vaikuttanut haluttomalta kuuntelemaan.97 Haastatteluaineistoa kertyi yhteensä 8,5 tuntia. Lyhyin haastattelu kesti 33 minuuttia ja pisin 1 t 23 minuuttia. Litteroituna siitä muodostui 101 sivua (37971 sanaa) tekstiä. Käytin litteroinnissa fonttikokoa 12 ja riviväliä 1,15.

3.4. Tutkittava joukko

Helmikuun 2022 alussa julkaistiin avoin haastattelukutsu,98 jolla etsittiin helluntaikristillisestä taustasta tulevia, seksuaalivähemmistöön kuuluvia henkilöitä. Kutsu julkaistiin Sateenkaari Suomi -Facebook-ryhmässä, Eheytynyt homoksi - Instagram-tilillä, sekä kyseisen tilin ylläpitäjän omilla kotisivuilla. Lisäksi Uskontojen uhrien tuki ry levitti haastattelukutsua omissa kanavissaan.

Aiheen herkkyys ja henkilökohtaisuus huomioiden olin todella yllättynyt siitä, että muutamien päivien aikana minulle tuli useita yhteydenottoja. Muutaman viikon kuluessa olin haastatellut kahdeksaa henkilöä. En tuntenut ketään haastateltavista etukäteen. Valitsin haastateltavat yhteydenottojärjestyksessä, eli kahdeksan ensimmäistä, joihin sain yhteyden.

Yhtä haastateltavista lähestyin itse ja kysyin häntä mukaan. Tässä vaiheessa en vielä arvannut saavani runsaasti yhteydenottoja, joten otin henkilöön yhteyttä saamani vihjeen perusteella. Tätäkään henkilöä en tuntenut etukäteen, vaan yhteydenottoni perustui kolmannen osapuolen minulle antamaan vihjeeseen siitä, että henkilö täyttäisi haastattelukriteerit. Muut seitsemän ottivat minuun oma-aloitteisesti yhteyttä joko sähköpostilla tai Instagramin yksityisviestillä.

3.5. Haastattelun kulku

Hirsjärvi & Hurme toteavat, että ennen varsinaista teemahaastattelua tulisi tehdä esihaastatteluja.99 Esihaastattelun tarkoitus on harjaannuttaa tutkijaa hahmottamaan haastattelujen kannalta olennaisia asioita, kuten sanavalintoja ja haastateltavien yleistä kokemusmaailmaa, ja saada suuntaa antava käsitys haastatteluiden kestosta.100 Esihaastattelun tarkoitus on myös testata haastattelurunkoa, kysymyksen asettelua ja aihepiirien järjestystä.101

Koska tunsin vain muutaman seksuaalivähemmistöön kuuluvan henkilön, jotka olivat osallistuneet seurakuntien toimintaan, minulla ei ollut mahdollisuutta tehdä esihaastatteluita niin formaalisti ja runsaasti kuin jostain muusta tutkimusaiheesta. Keskustelin haastateltavien kanssa tutkimusaiheesta ja pyrin kartoittamaan kysymysteni mielekkyyttä. Näistä henkilöistä kaikilla ei ollut henkilökohtaista kokemusta helluntailaisuudesta, vaan he olivat olleet muissa herätysliikkeissä. Heistä kukaan ei päätynyt tämän tutkielman varsinaiseksi haastateltavaksi, mutta heidän kanssaan käymäni keskustelut auttoivat minua hahmottamaan varsinaista haastattelutilannetta. Esihaastattelujen lisäksi perehdyin haastateltavien yleiseen kokemuskenttään lukemalla aiheeseen liittyvää kokemuskirjallisuutta.102

Jokainen haastattelu alkoi samalla tavalla. Esittelin itseni ja kävin jokaisen haastateltavan kanssa seikkaperäisesti läpi samat asiat sekä haastattelun että itse tutkielman tarkoituksesta.103 Tällä pyrin varmistamaan yhtäältä sen, että jokainen haastateltava todella ymmärsi, mihin on osallistumassa, ja toisaalta sen, että herätän parhaani mukaan luotettavan ja turvallisen käsityksen itsestäni haastattelutilanteessa.

Painotin kaikille haastateltaville, että etenemme täysin haastateltavan ehdoilla ja että mihin tahansa kysymykseeni saa kieltäytyä vastaamasta. Lisäksi kerroin, että haastattelut äänitetään kahdella eri nauhurilla ja litteroidaan tutkielmaa varten. Olin sopinut tutkinnonvalvojan kanssa, että raakamateriaalia ei käsittele minun lisäkseni kukaan muu ja että litterointivaiheessa häivytän tekstistä mahdollisimman hyvin kaikki yksilöintiä edesauttavat tekijät, kuten murteet. Kerroin tämän jokaiselle haastateltavalle.104

Haastattelut suoritin laatimani haastattelurungon mukaisesti. Jokaisen haastattelun aluksi kysyin kaikilta samat taustoittavat kysymykset.105 Varsinaisen haastattelun pääpaino oli haastateltavan vapaassa kerronnassa, jota ohjasin tai rohkaisin tarvittaessa tarkentavilla kysymyksillä.106 Haastattelut suoritettiin videopuheluina. Olin ajatellut ensisijaisena vaihtoehtona haastattelujen tekemistä fyysisesti samassa tilassa, mutta vallitsevan koronapandemiatilanteen vuoksi päädyin lopulta etäyhteyden käyttämiseen. Tämä osoittautui hyvin toimivaksi, koska ihmiset olivat pandemian vuoksi ilmeisen tottuneita videopuheluihin. Pääsimme mielestäni kaikkien kanssa todella hyvin asiaan kiinni, ja koin saaneeni luotua jokaiseen haastattelun kannalta hyvän henkisen yhteyden.

3.6. Tutkimuseettiset kysymykset

Tutkimuseettinen neuvottelukunta toteaa julkaisussaan, että tutkimukseen osallistuvien ihmisten ihmisarvoa ja oikeuksia on kunnioitettava, jotta näiden luottamus tutkijoihin ja tieteeseen voi säilyä.107 Kun kartoitetaan yksilön kokemuksia, joihin liittyy sekä hänen seksuaalisuutensa että uskonnollinen vakaumuksensa, ollaan kaksinkertaisesti äärimmäisen sensitiivisten asioiden äärellä.

Minulle oli alusta saakka tärkeää olla vakuuttunut, että jokainen tutkielmaan osallistuva henkilö on koko ajan tietoinen siitä, millaiseen tutkielmaan on osallistumassa. Sain ohjaajaltani luvan siihen, että litteroidessani tutkimusaineistoa hävitän siitä kaikki mahdolliset tunnistetekijät, kuten murteet, viittaukset tiettyihin yhteisöihin ja niin edelleen. Haastattelut suoritettiin anonyymisti, enkä tallentanut kenenkään haastateltavan nimiä, paikkakuntia tai muita tunnistetietoja. Samasta syystä tässä tutkimusraportissa ei ole avattu aineiston yksityisiä merkitysverkostoja. Ne olisivat paljastaneet liikaa tietoja haastateltavista. Yleiset merkitysverkostot ja merkityspisteet on esitelty tarkemmin luvussa 4.

Tässä tutkielmassa haastateltaviin henkilöihin viitataan nimillä H1-H8. En viittaa tutkielmassani mihinkään seurakuntaan niin, että sen poikkeuksellisen pieni tai suuri jäsenmäärä voisi paljastaa, mistä seurakunnasta haastateltava on. Osa haastatteluun osallistuneista toimii edelleen aktiivisesti helluntaiseurakunnissa, ja sen vuoksi on välttämätöntä varjella heidän anonymiteettiään. Samasta syystä en myöskään esittele haastateltavista yksilökohtaisia profiileja.

Joitain tutkielmani kannalta olennaisia yksityiskohtia tuon haastateltavista esiin, mutta pyrkimykseni on, että ne ovat niin yleisluontoisia, että niiden perusteella ei voida yksilöidä ketään. Esimerkki tällaisesta yksityiskohdasta on, onko joku kasvanut lapsuutensa helluntaiseurakunnassa vai tullut mukaan aikuisena. Tämä on henkilön kokemuskentän näkökulmasta keskeinen kysymys.

Osa henkilöistä suhtautui välinpitämättömästi siihen, pystytäänkö heidät yhdistämään omaan yhteisöönsä, toiset olivat hyvin tarkkoja asiasta. Tässä tutkielmassa noudatetaan kaikkia osallistujia kohtaan samoja, tiukkoja kriteerejä anonymiteetin säilyttämiseksi.

Aihepiirin käsittelyssä täytyi huomioida myös teologian vaikutus kysymyksen käsittelyyn. Toimin pastorina suomalaisessa helluntaiseurakunnassa ja olen sitoutunut perinteiseen kristilliseen avioliittokäsitykseen sekä yleisiin helluntaikristillisiin seksuaalieettisiin linjauksiin. Toin tämän esiin myös jokaiselle haastateltavalle. Asemani takia ymmärsin edustavani tahoa, joka on aiheuttanut merkittävää kärsimystä osalle heistä. Tämän takia pyrin alusta saakka tuomaan esiin sen, miten suurella kunnioituksella ja arvostuksella suhtaudun jokaiseen haastateltavaan. Vaatii suurta rohkeutta keskustella tällaisesta asiasta kenenkään tuntemattoman kanssa. Erityisen suurta rohkeutta vaatii keskustella uskonnollisen vaikuttajan kanssa, jonka edustama herätysliike on vastuussa niistä traumaattisista kokemuksista, joita aiheeseen liittyy.

Puolistrukturoitu haastattelumuoto auttoi minua välttämään tahatonta johdattelua, jolloin olisi voinut olla suurempi riski sille, että haastateltava olisi huomioinut vastauksissaan minun ajatuksiani tai oletettuja odotuksiani.108 Nyt annoin haastateltavien johtaa keskustelua haluamaansa suuntaan ja tein jatkokysymyksiä vain, jos huomasin pohdiskelun alkavan hiipua, kiertää kehää tai ohjautua liian kauas tutkielman aiheesta.

Ennen varsinaista haastattelua kaikille haastateltaville esitettiin samat taustoittavat kysymykset.109 Taustoitusosion idea oli paitsi varmistua siitä, että jokainen täyttää asetetut haastattelukriteerit, myös auttaa arvioimaan henkilön henkistä soveltuvuutta osallistua haastatteluun, joka käsittelee hyvin raskaita asioita. Lisäksi painotin jokaiselle sitä, että haastattelu voidaan keskeyttää milloin tahansa ja että mihin tahansa yksittäiseen kohtaan voi kieltäytyä vastaamasta. Kaikki osallistujat vakuuttivat ymmärtäneensä, millaisesta tutkielmasta on kysymys, ja antoivat suostumuksensa käyttää tallennettua materiaalia tutkielman tekemiseen.

Alaviitteet:

59 Metsämuuronen 2006a, 88.
60 Liite 1.
61 Hirsjärvi & Hurme 1991, 128.
62 Laine 2010, 33.
63 Laine 2010, 33.
64 Metsämuuronen 2006b, 67.
65 Metsämuuronen 2006b, 55.
66 Syrjälä 1996, 48.
67 Kiviniemi 2007, 81.
68 Syrjälä 1996, 48.
69 Kettunen 2011, 191.
70 Alasuutari 1999, 231.
71 Voutilainen 2016, 376.
72 Laine 2010, 30–31.
73 Alasuutari 1999, 235.
74 Alasuutari 1999, 235.
75 Laine 2010, 30.
76 Perttula 2014, 80.
77 Perttula 2014, 80.
78 Metsämuuronen 2006a, 93.
79 Hirsjärvi & Hurme 1991, 108.
80 Hirsjärvi & Hurme 1991, 108.
81 Perttula 1995, 91.
82 Metsämuuronen 2006a, 179.
83 Perttula 1995, 93.
84 Laine 2010, 35.
85 Liite 3.
86 Liite 3.
87 Kettunen 2011, 197.
88 Salomäki 2010, 123.
89 Hirsjärvi & Hurme 1995, 15.
90 Syrjälä ym. 1996, 137.
91 Hirsjärvi & Hurme, 1991, 77.
92 Hirsjärvi & Hurme, 1991, 77.
93 Metsämuuronen 2006a, 115.
94 Puolistrukturoitu haastattelu tarkoittaa, että haastattelussa annetaan paljon tilaa avoimelle kerronnalle ja haastattelukysymysten rooli on pikemminkin suuntaa ohjaava kuin sitä tiukasti kontrolloiva.
95 Hirsjärvi & Hurme 1995, 38.
96 Hirsjärvi & Hurme 1991, 108.
97 Hirsjärvi & Hurme 1991, 76–77.

98 Liite 1.
99 Hirsjärvi & Hurme 1991, 57–58.
100 Hirsjärvi & Hurme 1991, 57.
101 Hirsjärvi & Hurme 1991, 57.
102 Esim. Iivanainen 2021, Bennett 2018, Jyrinki 2021.

103 Liite 3.
104 Liite 3.
105 Liite 2. (esihaastattelun osa liitteellä kohta ”taustatiedot”) 
106 Liite 2.
107 Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019, 8.
108 Syrjälä ym. 1996, 137.
109 Liite 2.