5. YHTEISÖLLISYYS HELLUNTAISEURAKUNNASSA

Yhteisöllisyyden kokemus ja tarve

Yhteisöllisyyden käsite määrittyy vahvasti käyttäjänsä ja kulloisenkin käyttötarkoituksen mukaan, eikä yksiselitteistä määritelmää ole löydettävissä.136 Eräsaaren mukaan Ferdinand Tönniesin klassinen Gemeinschaft- ja Gesellschaft- yhteisöjaottelu on vaikuttanut hallitsevasti yhteisökäsityksiin.137 Näistä ensimmäinen, Gemeinschaft-yhteisö, nähdään eräänlaisena utopiana, johon Brintin mukaan kuuluvat muun muassa yhteisön vakiintunut asema jäsentensä arjessa, tiiviit sosiaaliset siteet, jäsenten kokema samanlaisuus sekä jaettu moraalinen tai uskomusjärjestys.138

Beckfordin mukaan uskonnollisilla ja sosiaalisilla liikkeillä on ajattelussaan samankaltaisuutta, kuten kollektiivinen identiteetti ja solidaarisuus.139
Siinä missä Gemeinschaft-yhteisö viittaa utopiaan, jonka moraali on olennaisesti uskonnollisten ideoiden ja voimien ilmausta, on Gesellschaft puolestaan kuvaus yhteiskunnasta, jossa moraali on julkisen mielipiteen tulos, jonka taustalla ovat yhteiset sopimukset ja poliittiset pyrkimykset.140 Kovero tosin huomauttaa väitöskirjassaan, että Tönniesin ajattelun jakaminen näin suoraviivaisesti on liian yksioikoista, sillä hänen mukaansa sekä Gemeinschaft- että Gesellschaft-tyypit kietoutuvat reaalitodellisuudessa toisiinsa.141 Toisin sanoen molemmista yhteisötyypeistä löytyy osatekijöitä toisistaan jossain suhteessa.142

Ihmisen tarve kuulua johonkin ei välttämättä tarkoita tarvetta omistaa jäsenkirjaa tai olla virallisesti osa mitään organisaatiota, mutta yleisesti ottaen ihminen haluaa kuulua johonkin ja olla laumalleen merkityksellinen.143 Uskonnollinen yhteisöllisyys on merkittävä ja erityinen asia, koska siihen liittyy usein suuri osa ihmisen elämästä ja kokemusmaailmasta. Merkittävyys korostuu etenkin silloin, jos henkilö on kuulunut yhteisöön lapsuudestaan saakka ja hänen perheensä kuuluu samaan yhteisöön.

Useissa tapauksissa onkin niin, että ihmisen hengellisen elämän lisäksi myös hänen sosiaaliset verkostonsa ja lähes koko tuttavapiirinsä koostuvat samaan yhteisöön kuuluvista ihmisistä.144 Tällöin paine säilyttää oma asemansa ja kasvonsa yhteisön silmissä saattaa olla huomattavan suuri. Tämä puolestaan voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia yksilölle, joka poikkeaa yhteisön ihanteista esimerkiksi seksuaalisessa tai sukupuolisessa suuntautumisessaan.145

5.2. Helluntaiyhteisön ihanteita

Helluntaiherätys on alusta saakka ollut luonteeltaan kansanliikkeen omainen. Tämä tarkoittaa, että pelkkä opillinen yhdenmukaisuus ei ole koskaan ollut se liima, joka yhdistää helluntaiyhteisöjä toisiinsa. Jo helluntailiikkeen syntyvaiheista saakka sille on ollut leimallista jakautua opillisissa kysymyksissä ja muodostaa omia sisäryhmiä erilaisten korostusten perusteella. Tämä on tapahtunut sekä liikkeen syntysijoilla Yhdysvalloissa että Suomessa.146

Toisaalta helluntailaisuudessa on kansainvälisestikin koettavissa olevia piirteitä, jotka saavat helluntaikristityt kokemaan itsensä osaksi juuri helluntaiherätystä.147 Tämä on merkittävää, sillä kansainvälisesti helluntaiseurakunnissa on melko suuria keskinäisiä eroja sekä teologian että praksiksen tasolla.148 Helluntailaiseen ihanneyhteisöllisyyteen kuuluu käytännöllinen, karismaattinen149 sekä Raamattu-uskollisuuteen ja elävään hengellisyyteen pohjaava seurakuntaelämä.150

Robeck Jr. toteaa, että helluntailaiset ovat alkaneet tehdä kirjallista ekklesiologiaa vasta verrattain myöhään, vaikka ovat toki ajatelleet ja soveltaneet asiaa alusta saakka.151 Hänen mukaansa ensimmäisen sukupolven helluntailaiset olivat niin vaikuttuneita Pyhän Hengen täyttymiskokemuksesta, että heidän keskenään kokemansa yhteisöllisyys oli heille paljon voimaannuttavampaa kuin mikään kirkko tai seurakunta.152

Helluntailaista teologiaa tutkinut Lord toteaa Robek Jr:n tavoin, että kokemuksellinen ja narratiivinen suhtautuminen Raamatun tulkintaan on leimallista helluntaikristillisyydelle.153 Lordin mukaan jo varhaisista helluntailaisista opetuskirjoituksista tämä narratiivisuus on nähtävissä siinä, kuinka helluntailainen kokee linkittyvänsä henkilökohtaisen kokemuksensa kautta Raamatun tekstien tapahtumiin.154 Kokemuksellisuuden merkitystä tuskin voidaan korostaa liikaa puhuttaessa helluntaiherätyksen yhteisöllisyydestä, ainakaan historiallisessa viitekehyksessä. Liikehdinnän levitessä Suomeen vuonna 1912 jo ensimmäisissä rukouskokoontumisissa koettiin voimakkaita Pyhän Hengen kaste -kokemuksia, jotka muovasivat alkuajan helluntaiteologiaa.155

Koska helluntaiherätyksellä on jo satavuotinen historia myös Suomessa, on liikkeen seurakunnissa usean sukupolven edustajia. Salomäki tuokin esiin sosiaalisen liikkeen tunnusmerkeissä ja kehitysvaiheissa sen, että jos liike aikoo saada aikaan pysyvää muutosta, sen täytyy ajan saatossa muodostaa jonkinlaisia rakenteita, eli sen täytyy institutionalisoitua.156 Lisäksi hän muistuttaa Della Portan ja Dianin määritelmästä, jonka mukaan sosiaalisten liikkeiden yksi tunnuspiirre on, että niiden toiminta liittyy poliittisiin tai kulttuurisiin konflikteihin.157

Helluntailaisessa yhteisökäsityksen kaaressa ajatusta kehitysvaiheista voidaan soveltaa niin, että kansanliikkeestä institutionalisoitunut herätysliike on alkanut hahmottaa itseään vastakulttuurina ympäröivän yhteiskunnan liberalisoituvalle ja moniarvoistuvalle maailmalle. Tästä nousevat kysymykset: Mihin vastakulttuuri tarkalleen ottaen vastaa? Miten se siihen vastaa? Ketkä ovat mahdollisia kärsijöitä?

Kansanliikkeistä puhuttaessa nousee keskeisenä piirteenä esiin ryhmän yhteenkuuluvuuden tunne, me-henki.158 Saastamoisen mukaan yhteisön käsitteeseen liittyy, että sen jäsenet tulkitsevat todellisuutta samalla tavoin.159 Etenkin Gemeinschaft–Gesellschaft-jaottelussa helluntaiseurakunta kallistuu ensin mainittuun kategoriaan. Tämä nostaa esiin kysymyksen siitä, kuinka yksilöä velvoittava on pyrkimys täyttää yhteisön määrittelemät sanalliset ja sanattomat normit.

Tutkielman teon aikana sen teoreettinen viitekehys hahmottui suomalaisen helluntailaisen yhteisökokemuksen ympärille. Tässä luvussa tarkastelen kahta yhteisöihannetta, jotka toistuvat helluntaiherätyksen teologisessa materiaalissa, seurakuntien omilla internetsivuilla sekä haastatteluun osallistuneiden henkilöiden pohdinnoissa. Pohdintaosiossa teen lopuksi synteesiä näiden ihanteiden ja tutkimusaineistosta nousevien yleisten merkitysverkostojen välille.

5.2.1. Rakastava ja hoitava yhteisö

Vuonna 2021 julkaistiin helluntaiseurakuntien yhteinen strategia: Valloittava seurakunta – Suomen helluntaiseurakunnat 2035. Strategiatyöskentelyyn osallistui Suomen Helluntaikirkon hallituksen työvaliokunta sekä 24 muuta henkilöä, jolla on monipuolista osaamista ja kokemusta seurakuntatyöstä.160 Strategian tarkoitus on auttaa helluntaiherätystä turvaamaan ja vahvistamaan työtänsä moniarvoistuvassa ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnallisessa toimintaympäristössä.161

Strategia tarjoaa seurakunnille apuvälineitä itsereflektointiin erilaisten yhteisöllisyyteen, missionalisuuteen ja johtajuuteen liittyvien kysymyssarjojen muodossa. Monet kysymykset ovat tämän tutkielman aineiston kannalta kiinnostavia. Esimerkiksi seuraavat kysymykset ovat kiinnostavia avoimuuden ja dialogisuuden odotusten näkökulmasta:

”Ovatko palautekanavamme selkeitä? Rohkaisemmeko seurakuntalaisia antamaan palautetta?”162
”Kartoitammeko osallisuuden kokemista?”163
”Kohtaammeko kunnioittavasti eri tavalla ajattelevia?”164

”Miten puutumme epäkunnioittavaan käytökseen?”165

Oheiset kysymykset ovat esimerkkejä siitä, kuinka tutkimusaineiston odotukset ja helluntaiherätyksen tulevaisuuden visiot ovat osittain samansuuntaisia.

Suomen Helluntaikirkon Uskon pääkohdat -julkaisussa todetaan seurakunnasta: ”Seurakunta muodostaa hengellisen papiston, jonka tehtävänä on palvella Herraa ja

osoittaa kristillistä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan.”166

Tämä voidaan tulkita yhteisön näkökulmasta niin, että kristillisen rakkauden osoittaminen kuuluu sekä seurakunnan toiminnassa mukana olevia että sen toiminnasta ulkopuolisia ihmisiä kohtaan. Kristillistä rakkautta ei määritellä tarkemmin, mutta sen voitaneen ajatella tarkoittavan vähintäänkin kunnioittavaa ja myötätuntoista suhtautumista kaikkia ihmisiä kohtaan.167

Suomen Helluntaikirkon arvoissa todetaan, että helluntaiseurakunnat tarjoavat ihmisläheisen ja hoitavan seurakuntaelämän.168 Tämä ihanne on helposti tunnistettavissa myös monien helluntaiseurakuntien kotisivuilla, missä esitellään seurakuntaa yhteisönä.

Tärkeä kohta liittyen seurakuntaan rakastavana yhteisönä on niin ikään Helluntaikirkon Uskon pääkohdat -dokumentin teksti:
”Jeesuksen esimerkin mukaisesti seurakunnan tulee osoittaa rakkautta ja sosiaalista vastuuta kaikkia ihmisiä kohtaan sekä lievittää ihmisten kärsimystä ja hätää.”169

Ihmisten kärsimyksen ja hädän lievittäminen nähdään seurakunnan keskeisenä tehtävänä, koska se on Jeesuksen esimerkin mukaista toimintaa.170 Hunt toteaa, että helluntailaisilla on historialliset edellytykset ymmärtää marginalisoituja ihmisryhmiä, sillä helluntailaisuuden ajateltiin pitkään (Yhdysvalloissa) olevan nimenomaan osattomien ja marginalisoitujen uskonto.171 Myös Suomessa helluntaiherätykseen kuuluminen on etenkin menneinä vuosikymmeninä tarkoittanut toisinaan joutumista syrjityksi koulussa, harrastuksissa ja työpaikoilla.172

Helluntaiseurakunta voi tarjota turvapaikan kokemuksen sellaiselle, joka joutuu yhteiskunnan marginalisoimaksi.173 Toisaalta yhteisössä voi olla haastavaa hahmottaa sen itse harjoittamaa sisäryhmäsyrjintää, etenkin jos keskustelukulttuuri ei ole avoin ja kokemuksien jakamiseen rohkaiseva.174 Helluntaiseurakuntienkaan yhteisöllisyys ei rakennu pelkästään teologisten ihanteiden päälle. Yhteisöihin kuuluvat ihmiset ovat hengellisen vakaumuksensa lisäksi myös monta muuta asiaa.

Eräsaari muistuttaa, että sotien jälkeisen Suomen jälleenrakensivat ne, joita oli kasvatettu jo vuosikymmeniä aikaisemmin lanseerattujen selviytymisen eetosten mukaan.175 Esimerkkinä Eräsaari mainitsee Arvo Ylpön edustaman, vauvoille tarkoitetun neljän tunnin syöttöväliin perustuvan metodin, jolla ihmisiä kasvatettiin jo vauvasta alkaen sopeutumaan ulkoa määriteltyihin rytmeihin.176 Helluntaiseurakuntien jäsenet ovat olleet muiden tavoin mukana Suomen historian käänteissä ja omaksuneet omien aikakausiensa ihanteita ja tapoja. On olennaista huomata, että vaikka jokin edellisen esimerkin kaltainen kasvatusmetodi saattaisikin olla yleinen helluntaiseurakunnassa, se ei välttämättä ole sitä erityisesti juuri helluntaiseurakunnassa. Tämä pätee muihinkin yhteisöllisiin piirteisiin.

Helluntaiseurakuntaan liitytään henkilökohtaisen uskonratkaisun ja upotuskasteen kautta. Linjakumpu muistuttaa, että kasteen epääminen tai siihen keskittyminen voi saada yksilön tekemään merkittäviä ratkaisuja elämässään yhteisön paineen takia, etenkin jos tämä on tullut jo toiminnallisessa mielessä osaksi yhteisöä.177 Kaste on yksi esimerkki ”vapaaehtoisuuteen” perustuvasta kontrollin välineestä, joka ei tosiasiassa ole vapaaehtoinen silloin, kun henkilö on jo sosiaalistettu osaksi yhteisöä. Toinen yhteisöllisen kontrollin välineenä toisinaan käytetty toimitus on ehtoollinen, joka on saatettu kieltää yksilöltä tämän rikottua yhteisön normeja vastaan.178 Nykyään tosin osassa helluntaiseurakuntia on käytössä avoin ehtoolliskäytäntö, jolloin ehtoollisen käyttö kontrollin välineenä ei ole kovin todennäköistä.179

Tällaisesta näkökulmasta katsottuna seksuaalivähemmistöön kuuluva lapsi, joka on seurakunnassa mukana vanhempiensa vuoksi, on erityisen haastavassa tilanteessa. Hän ei voi tosiasiallisesti valita, onko osa yhteisöä, vaan kuuluu siihen ilman muuta, vaikka muodollista jäsenyyttä ei olisikaan vahvistettu uskonratkaisun ja upotuskasteen puuttuessa.

5.2.2. Perheyhteisö

Suomessa helluntaiseurakunnilla on itsenäinen päätäntävalta siitä, mitä niissä opetetaan ja miten opetus pannaan käytäntöön .180 Toisaalta helluntaiherätyksen omilla medioilla, kuten Ristin Voitto -lehdellä, on ollut keskeinen rooli seurakunnissa annettavassa opetuksessa.181

Helluntaiherätykseen kuuluva mediatalo Aikamedia Oy vastaa helluntaiseurakuntien opetusmateriaalin tuottamisesta Suomessa. Seurakunnan merkityksestä puhutaan mm. Matthias Theisin toimittamassa Uskon perusteet -materiaalissa, jota Aikamedia toimittaa seurakuntien teologisen opetuksen välineeksi.182 Tämän kaltaisella materiaalilla on tärkeä rooli opetettaessa perusasioita seurakuntaan liittyville uusille jäsenille.

Vaikka seurakunnat päättävätkin itse tällaisten materiaalien käytöstä, on julkaisuilla Suomen Helluntaikirkon linjausten tapaan jonkinlainen rooli yhtäältä teologisen suunnan näyttämisessä ja toisaalta seurakunnissa toteutuvien suuntausten heijastajana.

Uskon perusteet -materiaalissa seurakunnan olemuksesta sanotaan:

”Seurakunta on Jumalan rakkauden ajatus. Jumala ei tahtonut, että hänen lapsensa eläisivät kukin itselleen toisistaan erillään. Hän liitti meidät yhteen perheeksi, jotta pitäisimme huolta toisistamme ja voisimme tukea, rohkaista sekä tarpeen tullen myös kehottaa ja ojentaa toisiamme.”183

Seurakunnan kuvaaminen perheenomaisena yhteisönä ei ole sattumaa. Tähän tutkielmaan haastatellut puhuivat perhe-käsitteestä kymmeniä kertoja, ja kolme haastateltua määritteli seurakunnan perheeksi tai perheyhteisöksi.184 Käsite on olennainen yhteisöllisyyden näkökulmasta. Jos henkilö mieltää oman roolinsa yhteisössä perhetematiikan kautta, hänen kokemuksensa yhteisöstä etenkin lapsena ja nuorena voivat jäsentyä myös saman käsitteistön kautta.

Yksilön kasvuympäristö muokkaa hänen käsitystään itsestään.185 Jos lapsi näkee seurakunnan aikuiset hengellisinä vanhempina ja isovanhempina ja vertaisensa siskoina ja veljinä, on tällä vaikutusta käsitykseen, jonka hän muodostaa ympäristöstään. Kettunen puhuu uskonnollisesta yhteisöstä perheen jatkeena, jolloin henkilö etsii tiedostetusti tai tiedostamatta perhekokemuksia uskonnollisesta yhteisöstä.186 Voidaan ajatella, että tästä perhestatuksesta tulee eräänlainen lisämomentti kaikkeen siihen kokemukseen, jota seurakunta jäsenensä elämään tuo. Se voi vahvistaa merkittävästi niin positiivisia kuin negatiivisiakin kokemuksia yhteisöstä.

Perhe-käsitteen problematiikka tulee esiin myös siinä, että se värittyy yksilön omien kokemusten kautta. Jos henkilön kokemus perheestä on etäinen, kylmä tai väkivaltainen, voi olla hankalaa suhtautua toiveikkaasti seurakuntaan, josta puhutaan samalla käsitteellä. Toisaalta seurakunta voi tarjota myös korvaavan kokemuksen siitä, mistä on jäänyt joko paitsi tai minkä on kokenut hyvin negatiivisena oman taustansa takia.187 Suurin ristiriita tutkielmaani osallistuvien henkilöiden tapauksessa syntyi kuitenkin siitä, että perhe-käsitettä ei koettu tasavertaisesti kaikkia koskevaksi.

Osa haastateltavista kertoi osallistumisesta vertaistukitapahtumiin, joissa oli mahdollista kokea, jopa ensimmäistä kertaa, saavansa olla rehellisesti oma itsensä. Perhemäisyys oli piirre, jota kaivattiin jopa jälkeen päin, kun henkilö oli jo eronnut helluntaiseurakunnan toiminnasta. Seurakuntaa muisteltiin perhetematiikan kautta, mutta enää se ei näyttäytynyt ihanteellisena, vaan pikemminkin rajoitteellisena perheenä.

Alaviitteet:

136 Saastamoinen 2009, 35.
137 Eräsaari 2009, 70.
138 Brint 2001, 3.
139 Beckford 2001, 235–236.
140 Eräsaari 2009, 70.
141 Kovero 2004, 6.
142 Kovero 2004, 6.
143 Myllyviita 2021, 70.
144 Linjakumpu 2015, 97.
145 Eräsaari 2009, 71.
146 Ruohomäki 2014, 218.
147 Suomenhelluntaikirkko.fi. Valloittava Seurakunta -strategia 2021, 11.
148 Suomenhelluntaikirkko.fi. Valloittava Seurakunta -strategia 2021, 11.
149 Karismaattisuudella viitataan Raamatun, erityisesti Uuden Testamentin teksteissä esiintyviin armolahjoihin (kreikka: charisma / χάρισμα)
150 Suomenhelluntaikirkko.fi. Valloittava Seurakunta -strategia 2021, 11.
151 Robeck Jr. 2018, luku 9.
152 Robeck Jr. 2018, luku 9.
153 Lord 2013, 19.
154 Lord 2013, 20.
155 Ruohomäki 2014, 72.
156 Salomäki 2010, 126.
157 Salomäki 2010, 124.
158 Almeida 2019, 72.
159 Saastamoinen 2009, 44.
160 Suomenhelluntaikirkko.fi. Valloittava seurakunta -strategia 2021, 7.
161 Suomenhelluntaikirkko.fi. Valloittava seurakunta -strategia 2021, 6.
162 Suomenhelluntaikirkko.fi. Valloittava seurakunta -strategia 2021, 14.
163 Suomenhelluntaikirkko.fi. Valloittava seurakunta -strategia 2021, 14.
164 Suomenhelluntaikirkko.fi. Valloittava seurakunta -strategia 2021, 15.

165 Suomenhelluntaikirkko.fi. Valloittava seurakunta -strategia 2021, 15.
166 Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat: Seurakunta.
167 Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat: Seurakunta.
168 Suomenhelluntaikirkko.fi. Arvot.
169 Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat: Seurakunta.
170 Käsitystä kristillisen rakkauden piirteistä perustellaan eksegeettisesti UT:n teksteillä Luuk. 10:25–37 & Matt. 7:12.
171 Hunt 2010, 182.
172 Ruohomäki 2014, 147.

173 Kettunen 2011, 199.
174 Kettunen 2011, 185.
175 Eräsaari 2009, 105–106.
176 Eräsaari 2009, 105–106.
177 Linjakumpu, 2015, 96.
178 Kettunen 2011, 194.
179 Avoin ehtoollinen tarkoittaa tapaa, missä jokainen kristitty toivotetaan tervetulleeksi ehtoolliselle. Yhteisö ei kontrolloi osallistumista, vaan jokainen tekee valinnan itse.
180 Suomen Helluntaikirkon yhdyskuntajärjestys §3.
181 Ruohomäki 2012, 97.
182 Theis 2008, 57.
184 Tässä yhteydessä perheyhteisö viitaa pikemminkin perheenomaiseen kuin perheistä koostuvaan yhteisöön.
185 Skinner 1974.
186 Kettunen 2011, 183.
187 Kettunen 2011, 183.

Hae tästä blogista

Seksuaalivähemmistöt helluntaiseurakunnissa

5. YHTEISÖLLISYYS HELLUNTAISEURAKUNNASSA

Tämän blogin suosituimmat tekstit

1. JOHDANTO

TYÖ ARVIOITU 6.3.2023.

4. HAASTATTELUN TULOKSET