7. LISÄTUTKIMUKSEN TARVE
Helluntaiseurakuntaan kuuluvan ihmisen normista poikkeavaa seksuaali-identiteettiä käsitellään helposti vain teologisena haasteena yhteisön näkökulmasta. Etenkin tilanteessa, jossa henkilön koko perhe sekä mahdollisesti suku ja ystävät kuuluvat samaan seurakuntaan, on kyseessä usein paljon laajempaa joukkoa koskettava asia. Tutkimusta tulisi tehdä myös niiden ihmisten näkökulmasta, jotka helposti jäävät huomioimatta. Omaisten suhtautuminen voi myös olla ratkaiseva tekijä siihen, miten seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö selviää henkisesti seurakunnan keskellä.
Lisäksi olisi tärkeää saada tutkimus helluntaipastoreiden suhtautumisesta seksuaalivähemmistökysymyksiin käytännöllisen teologian ja etenkin lähimmäisyyden näkökulmasta. Tällaisia tilanteita pohditaan liian helposti teoreettisesta näkökulmasta ja unohdetaan, että puhutaan koko ajan ihmisistä, joiden hengellinen ja henkinen hyvinvointi on merkittäviltä osin seurakuntien pastoreiden ja vanhinten vastuulla. Olisi mielenkiintoista tietää, korreloiko helluntaipastoreiden lisääntyvä teologinen koulutus jollain tavalla suhtautumiseen tai ovatko muutokset enemmän sukupolviin liittyviä, kuten evankelisluterilaisten pappien joukossa näyttäisi olevan.
Kolmas jatkotutkimusaihe nousee erityisesti aineistoni analyysista ja liittyy ajatukseen yhteisöstä varjelemassa omaa identiteettiään. Mikä kaikki on synnyttänyt tilanteen, jossa yhteisöissä ollaan valmiita taistelemaan niin kiivaasti yhteiskunnan kehitystä vastaan, että käytetään aggressiivista kieltä ja epäinhimillisiä toimintatapoja sivuuttaen yhteisön keskuudessa olevien jäsenten hätä? Tämän tilanteen analyysi olisi tärkeää erityisesti teologian ja populaarikulttuurin välisestä jännitteestä käsin tarkasteltuna.
